Kun kerran on avannut silmänsä epäoikeudenmukaisuuksille, mikään ei ole enää ennallaan. Kaikkea tarkastelee noiden lasien läpi. Jotkut asiat hämmästyttävät, jotkut ihastuttavat, jotkut vihastuttavat. Nyt loksahti suu auki. Olin katsomassa Georges Bizet’in säveltämän Carmen-oopperan ensi-iltaa. Carmen on yksi maailman suosituimmista ja esitetyimmistä oopperoista. Nytkin suuri sali oli tupaten täynnä. Esitys oli laadukas; hienot laulajat, mahtavat kuorot ja upea visuaalisuus. Kaikki oli näennäisesti kohdillaan.

Toisessa näytöksessä on kuuluisa Torreadorin aaria. Siinä lauletaan urheista miehistä, härkätaistelijoista. Hämmentävää. Kunnolla leuat loksahtivat neljännen näytöksen torreadorien sisääntulossa. 4 Matador-asuihin puettua miestä tulee yleisön joukosta pöyhistellen, satahenkinen kuoro ylistää heidän rohkeuttaan ja tuhatpäinen yleisö taputtaa rytmikkäästi mukana. Jäin miettimään, että mitä täällä tapahtuu. Ihaileeko todella jokainen katsomossa istuva ja käsiään rytmikkäästi yhteen hakkaaava katsoja näitä härkätaistelijoita? Vai eivätkö he vain tule ajatelleeksi, mitä tässä lauletaan.

On ihmeellistä, kuinka helposti me joukkohuumaannumme komeasta musiikista ja koreista puvuista emmekä tule ajatelleeksi mitä juhlimme, mikä on tilaisuuden sisältö. Kohtauksessa juhlittiin ja ylistettiin komeita, hienosti puettuja miehiä, jotka kiduttaen tappavat rääkättyjä härkiä. Ilmiö on laaja ja tunnettu. Komea estetiikka ja hienot laulut riittävät.

Ihmettelen, miten tänä päivänä tämä ooppera on otettu tuotantoon ja sitä esitetään ottamatta mitenkään kantaa sen sisältämään härkätaistelijoiden ja härkätaistelujen ihannointiin. Lauletaan tunnettua hittiaariaa ajattelematta sen sisältöä ja toivotaan, että yleisö tulee tuttujen laulujen perässä.

Vaikka härkätaistelut on kielletty jo 100 espanjalaiskaupungissa, tuhannet härät joutuvat tähän epäreiluun taisteluun vuosittain. Ennen areenalle joutumista härkiä huumataan, niiden silmiin saatetaan laittaa vaseliinia, että näkö sumenee ja sarvia saatetaan käsitellä, jotta tasapaino järkkyy. Areenalla picadorit iskevät keihäänsä härän niskaan ja selkään, jotteivat härät voi nostaa päätään. Seuraavaksi bandrillerokset iskevät härkään lisää keihäitä heikentääkseen sitä verenhukalla. Ja lopuksi saapuu uljas ja rohkea matadori, joka härnättyään härkää vielä tovin, iskee miekan sen sydämeen. Urheiden miesten juhlaa!

Vaikka härkä on härkätaisteluiden ensisijainen uhri, joutuvat niissä kärsimään myös esityksissä käytetyt hevoset. Koska hevoset pelkäävät uhkaavaa tilannetta ja veren hajua suunnattomasti, on niiltä poistettu äänijänteet, että ne pysyvät hiljaa. Ihmisen julmuus ja rajaton kekseliäisyys muiden lajien satuttamisesta vetää kerta toisensa jälkeen sanattomaksi.

Mille me taputamme kun taputamme Carmenin matadoreille. Mitä me vahvistamme esittämällä näitä aikaansa sidoksissa olevia teoksia ilman minkäänlaista kritiikkiä tai kannanottoa. Vahvistamme ihmisen kiistatonta ylivaltaa. Vahvistamme sitä, että kaikki muut elolliset ovat meidän alaisiamme, joita voi hyväksikäyttää ja rääkätä miten tahtoo.

 

 

 

 

 

 

Share This