Ahdistaa! Mitä tehdä?

Ahdistaa! Mitä tehdä?

Avaatpa lehden tai television, kaikkialta vyöryy uutisia ilmastokriisistä. Huolestuttavat uutiset täyttävät median. Amazon palaa. Australia palaa. Maailma palaa! Ympäristöahdistus on jo niin yleistä ja vakavaa, että sen kanssa selviämiseen järjestetään yliopistokursseja.

Uutisoidaan ilmaston lämpenemisestä, luonnonkatastrofeista, tulvista, sateista ja niiden ihmisuhreista. Eläimistä puhutaan ihmeellisen vähän, vaikka samalla tavalla tämä kaikki vaikuttaa myös muunlajisiin eläimiin. Ne ovat sijaiskärsijöinä näissä kaikissa ihmisen toimien aiheuttamissa kriiseissä ja katastrofeissa mutta me keskitymme kristillis-humanististen arvojen mukaisesti vain ihmisiin ja ihmisten ongelmiin ja ahdistuksiin.

Eläimet sijaiskärsijöinä

Eläimet ovat sijaiskärsijöinä sekä ihmisen aiheuttaman ilmastokriisin että perustavanlaatuisen eläinoikeusongelman jaloissa. Ilmaston lämpeneminen, saasteet ja luonnon liikakäytön aiheuttama lajikato uhkaa jo miljoonan lajin tulevaisuutta. Valtaosa maapallon nykyisistä nisäkkäistä on ihmisen karjaa. Villieläimiä on enää vain noin 4%.

Tuotantoeläinten kohtalo ahdistaa valtavasti. Päivittäin on nähtävillä videoita ja muuta kuvamateriaalia nykyaikaisilta tuotantoeläintiloilta, eläinkuljetuksista ja teurastamoilta. On kamalaa nähdä eläinten pahoinpitelyä. Sydäntä riipii myös se valtava joukko luonnoneläimiä maastopalojen, sotien ja luonnonmullistusten jaloissa.

Mitä enemmän asioista ottaa selvää, sitä enemmän ahdistaa. Asioihin paneutuminen lisää pahoinvointia ja aiheuttaa vihaa ja syyllisyyttä. Auttaisiko, jos yrittäisi olla välittämättä, välttelisi koko aihetta ja yrittäisi unohtaa. Ei suostuisi kohtaamaan totuutta vaan keskittyisi egoistisesti omaan, yksityiseen elämäänsä ja antaisi asioiden olla. Ottaisi etäisyyttä ja pyrkisi olemaan rationaalinen. Ei auta eikä onnistu, jos on vähänkään avannut mieltään eläinoikeuksille ja niiden puutteille.

Yksilön teot

Kaiken tämän ilmastokriisin ja väkivallan keskellä tulee helposti tunne, ettei omilla teoilla ole merkitystä ja ettei yksittäinen ihminen voi asioille mitään. Kyllä voi, ainakin omassa elämässään. Helpoin tapa aloittaa juuri nyt, tammikuussa, on osallistua Oikeutta eläimille järjestön järjestämään Vegaanihaasteeseen. Omien arvojen mukaiseen elämään pyrkiminen vähentää ahdistusta ja vegaanius on eläinoikeusnäkökulmasta parasta mitä voi tehdä. Se, että pyrkii jättämään kaiken eläinperäisen pois elämästään, vähentää syyllisyyttä valtavasti. Vegaanius on helpointa aloittaa ruokavaliosta ja sillä mitä syöt on suuri merkitys paitsi eläimille myös ilmastolle. Lähes neljäsosa maapallon kasvihuonepäästöistä syntyy ruoantuotannosta ja liha- ja maitotuotteiden hylkäämisellä on paljon suurempi vaikutus kuin lentomatkojen vähentämisellä. Vegaanihaasteeseen osallistuja saa päivittäin sähköpostiinsa nipun reseptejä ja paljon tietoa ruokavaliosta ja siihen siirtymisestä. Suosittelen. https://vegaanihaaste.fi/

Helppo tapa toimia suoraan eläinten hyväksi on myös ryhtyä lahjoittajaksi eläinoikeus- ja eläinsuojelujärjestöihin tai tukea eläinsuojelukeskuksia niiden arvokkaassa työssä. Seuraava askel voi olla mielenilmaisuihin osallistuminen tai mielipidepalstalle kirjoittaminen. Myös eläinoikeuksia polkeville yrityksille voi lähettää suoraa palautetta. Kaikki paine mitä yksilötasolta tulee vaikuttaa. Toiminta kannattaa, tietenkin eläinten vuoksi, mutta myös aivan itsekkäistä syistä.

Äänestäminen on paras ilmastoteko

Eläinoikeusongelma on rakenteellinen ongelma, ei pelkästään meidän yksilöiden syy eikä todellisuudessa myöskään meidän ratkaistavissa. Asioiden pitää muuttua lainsäädäntötasolla, jos halutaan todellisia, merkittäviä muutoksia ja siksi on tärkeää, että kerromme kantamme poliittisille päättäjille. Kansanedustajille voi lähettää viestejä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa ja voi allekirjoittaa adresseja ja vetoomuksia, joissa vaaditaan muutoksia eläinoikeusepäkohtiin. Tehokas tapa on myös liittyä puolueeseen, joka ajaa eläinoikeusasioita. Ja itseasiassa vaaleissa äänestäminen, se on kaikista paras ilmasto- ja eläinoikeusteko. Asiat etenevät hitaasti. Pitää yrittää olla kärsivällinen ja sinnikäs.

Ja ahdistus, onko se niin vaarallista, jos ihmistä ahdistaa nähdessään rehellistä ja realistista eläinoikeuskuvastoa tuotantoeläimistä ja muista. Lukemattomien eläinten kohtalo on paljon pahempi kuin ahdistuneisuus. Julman eläinvideon katsojalle aiheuttama pahoinvointi on pientä siihen verrattuna mitä videossa esiintyvälle eläimelle tapahtuu. Onhan mahdollista, että dokumenttien aiheuttama syyllisyys ja häpeä herättää meissä empatiaa ja halua aktiivisesti toimia asioiden puolesta. Parhaimmillaan ahdistus saa toimimaan.

tarja