Pyhäpäivän perinneruoat

Pyhäpäivän perinneruoat

Hapankaali-borschkeitto

Lihaton karjalanpaisti

Karpalokiisseli

Juhlapyhiin hiljentyessä tuli ikävä vanhoja perinteisiä suosikkiruokia ja niiden mestarikokkaajia, Mummoa ja Isää. Ajattelin kokeilla valmistaa nämä lapsuuden lempiruoat vegaanisina versiona mukaillen mahdollisimman paljon alkuperäisiä reseptejä. Onnistuikin aika hyvin! Näistähän saa koottua vaikka pyhäpäivän perinneruoka-menuun.

 

 

Pekan parempi borschkeitto

  • valkosipulihapankaalia 400g
  • isoa punajuurta
  • iso sipuli
  • iso porkkana
  • noin litra kasvislientä
  • ruokalusikallinen tomaattipyreetä
  • ruokalusikallinen viinietikaa
  • laakerinlehtiä, timjamia, mustapippuria rouhittuna ja suolaa
  • Beanit- härkäpapusuikaleita
  • teelusikallinen savuaromia
  • tilkkanen paistoöljyä
  • kaura cream-fraichea tai turkkilaista jogurttia tarjoiluun
  • persiljasilppua tarjoiluun

Kuori punajuuret ja porkkana ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Kuori sipuli, halkaise se ja siivuta pitkiksi ohuiksi siivuiksi. Lorauta kattilanpohjalle tilkka öljyä ja kuullota punajuuri- ja porkkanaraastetta ja sipulisuikaleita hetki. Lisää hapankaali, tomaattipyree, etikka ja mausteet kattilaan. Kaada päälle kasvislientä niin että ainekset peittyvät juuri ja juuri. Voit myös murentaa kasvisliemikuution (tai pari) sekaan ja kaataa päälle pelkkää vettä. Anna kiehua hiljakseen ainakin vähintään kolme varttia, mieluummin kauemminkin.

Paista odotellessa härkäpapusuikaleet tikassa öljyä kypsiksi ja siirrä sopivaan astiaan marinoitumaan sekaan kaadetun savuaromin kanssa. Lisää suolaa jos maku vaatii.

Kun keitto on hautunut pehmeäksi ja täyteläiseksi nappaa laakerinlehdet pois ja sekoita marinoituneet härkäpapusuikaleet joukkoon. Tarjoile cream-fraichen ja persiljasilpun kanssa. Keitto sopii alkuruoaksi tai isompana annoksena vaikka hiihtoretken jälkeen pääruoaksi.

 

 

Hilkka-mummon karjalanpaistia mukaillen

  • pussillinen Oumph- soijaproteiinisuikaleita (valkosipuli-timjami on paras)
  • paketillinen nyhtökaurasuikaleita
  • 2 isoa porkkanaa
  • 2 isoa sipulia
  • valkosipulinkynsiä
  • pari desiä vahvaa kasvislientä
  • laakerinlehtiä
  • kokonaisia mustapippureita
  • vähän öljyä tai margariinia

Kuori porkkanat ja pilko vähän peukalonpäätä suuremmiksi paloiksi. Kuori ja halkaise sipulit, lohko puolikkaat muutamaan palaan. Kuori  valkosipulinkynnet. Laita kasvikset uunivuokaan ja pyörittele siinä tilkassa öljyä. Paahda kasviksia uunissa noin 250 asteessa kymmenisen minuuttia niin että saat niihin vähän kuivahtaneen, paistuneen pinnan. Tällä konstilla saat karjalanpaistiin kirkkaan liemen.

Paista Oumph- suikaleet ja nyhtökaurasuikaleet rasvassa/ öljyssä pannulla kauniin ruskeiksi sillä aikaa kun kasvikset paahtuvat, lisää suolaa jos maku vaatii. Mummon karjalanpaisti oli kyllä aika reippaan suolaista. Ota vuoka uunista ja lisää paistetut suikaleet kasvisten sekaan. Lisää vuokaan myös kasvisliemi, laakerinlehdet ja kokonaiset mustapippurit. Sekoita ja laita uuniin kypsymään avonaisessa vuoassa 100- 150 asteeseen noin tunniksi. Jos ainekset meinaavat kuivahtaa kokonaan laita vuoan päälle folio ja lisää kasvislientä jos se meinaa haihtua.

Tarjoa keitettyjen perunoiden, suolakurkkujen ja puolukkasurvoksen kanssa.

 

 

Repoveden karpalo- tai puolukkakiisseli

  • 4 desiä karpaloita tai puolukoita
  • 1 litra vettä
  • 2 desiä sokeria
  • 3 ruokalusikallista perunajauhoja

Survo marjat ja laita kattilaan veteen kiehumaan. Keitä ainakin varttitunti, että mehu irtoaa marjoista. Siivilöi marjat pois. Mummollahan oli tietenkin pakastin täynnä itsepoimittuja marjoja, mutta meikäläinen on saattanut oikoa tekemällä tämän kiisselin valmiista karpalomehusta.

Lisää kattilassa olevaan mehuun sokeri ja sekoita joukkoon vesitilkkaan liuotetut perunajauhot. Anna kiehahtaa että saostuu.

Kaada kiisseli jäähtymään tarjoiluastioihin. Tarjoile jäähtyneenä kaurakermavaahdon tai vaahdotetun vegaanisen vanilijakastikkeen kanssa.

 

Hyvää ruokahalua!

Kati

 

 

 

 

 

 

 

Mehevät grillivartaat

Mehevät grillivartaat

Sanotte mitä sanotte, mutta minusta maukkaan vegaanisen grilliruoan valmistaminen on mahdollista. Pelkistä grillatuista kasviksista sellaisenaan ei meinaa tulla tyytyväiseksi. Lisäksi tarvitaan jotain mehevää, suolaista ja mausteista. Nämä grillivartaat ovat aika onnistunut yritys.

Vartaat

  • Muu kasvisjauhelihaa
  • kikhernejauhoa/maissijauhoa
  • soijaa
  • chilipalko
  • mustapippuria
  • rosmariinia

 

  • Oumph – suikaleita (Bbq-marinoitu)

 

  • pari isokyntistä valkosipulia

 

  • öljyä paistovaiheeseen

 

Dippikastike

  • Oatly turkkilaista jugurttia
  • Dijon- sinappia
  • paljon ruohosipulia
  • suolaa

 

Sekoita Muu-kasvisjauheliha, pari ruokalusikallista kikhernejauhoa ja mausteet tasaiseksi massaksi. Pyörittele taikinasta pikkupullia. Ota Oump- suikaleet sulamaan hyvissä ajoin ennen vartaiden kasausta. Jäisiä suikaleita ei saa ehjänä vartaaseen. Kuori valkosipulinkynnet ja esikypsennä ne pikku kupissa noin minuutin ajan mikrossa. Sitten vaan kaikkia aineksia vuoronperään vartaaseen ja voitelu tilkalla paistoöljyä.

Grilliritilän pitää olla puhdas ja vartaita kääntäessä varovainen ettei Muu-pullat tartu kiinni. Vartaita kannattaa sivellä öljyllä paistamisenkin aikana.

Kasvikset, kuten munakoisot, herkkusienet, pikkupaprikat ja tomaatit kypsyvät mukavasti grillipannulla. Niitäkin kannattaa sivellä öljyllä paistamisen aikana.

 

Alkusalaatiksi napattiin kokonainen keräsalaatti suoraan kasvimaalta. Huolellinen huuhtelu ja Saarioisten ranskalaista salaatinkastiketta reilusti päälle, se on vegaanista!

Kati

Ärsyttävän ärsyyntyvä vegaani

Ärsyttävän ärsyyntyvä vegaani

Kun minusta tuli vegaani, ajattelin hetken, että nyt maailma muuttui.

 

Kuvittelin,että nyt viimein maailmassa eläinten oikeudet toteutuvat. Jos minä tajusin ryhtyä eläinoikeussyistä vegaaniksi ja alkaa aktiivisesti puolustamaan eläinoikeuksia luulin, että sen tekevät kaikki muutkin. Pystyin hetkeksi rakentamaan itselleni vegaanikuplan. Se oli helppoa ja turvallista. Tutustuin samanmielisiin ja poistin somesta kaikki toisinajattelijat ja omat feedit täyttyivät postauksista joista oli kiva tykätä. Muu maailma sulkeutui pois ja mieli ei pahoittunut. Pian kuitenkin huomasin, että olen arvoineni marginaalissa.

Halusin huutaa koko maailmalle: Älkää hyvät ihmiset syökö lihaa! Ettekö tiedä mistä maito tulee! Ettekö ymmärrä mikä ristiriita on lemmikkikoira paijauksella ja kinkun syömisellä! Tuli valtava tarve kertoa eläinoikeuksista ja tuoda niiden puutteet mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen. Halusin kertoa, kaiken eläinteollisuuden julmuuksista. Mutta en tiennyt miten ja missä tilanteessa. Mikä on oikea tapa keskustella eläinoikeuksista ja vegaanisesta elämäntavasta kun tuntuu, että pelkkä vegaani-sana aiheuttaa ärtymystä ja torjuntaa? Miten keskustella niin, ettei nosta itseään tekopyhäksi ja anna kuvaa, että itse on täydellinen ja jotenkin parempi. Kukaanhan meistä ei tälläkään saralla ole täydellinen, vaikka miten yrittäisi.

 

100% vegaaninen elämä ei tässä yhteiskunnassa ole mahdollista.

Mutta yrittää voi 100%sti

 

Saarnaaminen ja syyttely ei tehoa. Eikä toisten ihmisten kyttäämisessä ja vahtimisessa ole mitään järkeä. Mutta miten olla syyllistämättä ja syyllistymättä, jos kyseessä on eläinten henki ja elämä. Tosiasioilta ei tarvitse ketään suojella. Esimerkiksi siltä, että Suomessakin tuotantoeläinten olosuhteissa on valtavasti korjattavaa eikä tuotantoeläinteollisuus meilläkään ole kestävää. Ja siltä, että jokainen luontokappale syntyy tänne elääkseen omaa elämäänsä, ei olemaan kenenkään toisen ruoka tai viihdyke.

Monet eläinaktivistit jakavat pysäyttäviä kuvia kärsivistä eläimistä tuotantotiloilta, eläinkuljetuksista ja teurastamoilta. En ole varma tehoaako se, jopa traumapornoksi kutsuttava kuvasto. Sillä kuvastolla saa järkytettyä mutta useimmiten se ei johda tekoihin, pikemminkin torjuntaan. Ja kun hetkellinen järkytys kuvaston äärellä on ohi, elämä jatkuu kuten ennenkin. Järkytys ei useimmiten yhdistys grillattavaa pihvin tai kermakakkuun.

 

Merkittävin aihe on ruoka

 

Olen miettinyt tapoja ja tilanteita, joissa voin aloittaa keskustelun positiivisessa hengessä ja niin, että sanoma olisi helppo vastaanottaa. Helpoin on vegaanisen ruoan tarjoaminen. Kun kutsuu ystäviä syömään ja tarjoilee herkullisen ja yllätyksellisen vegaani-illallisen, on ilosanomaa helppo jakaa. Samoin työpaikalla vegaanisesta nimipäiväkahvitarjoiluista saa mukavan alun laajemmallekin eläinoikeuskeskustelulle. Ja kun jokaisessa kahvilassa, ravintolassa ja muussa syötävää tarjoavassa paikassa jaksaa sinnikkäästi kysyä vegaanivaihtoehtoja perään, leviää ajatus sitäkin kautta.

On hämmästyttävää miten paljon pelkkä vegaaniuden mainitseminen ärsyttää. Toisaalta ajatellaan, että jokaisella on oikeus syödä mitä haluaa mutta jo pelkkä tieto siitä, että pöydässä istuu vegaani, saa aikaan reaktioita. Monet lihansyöjät kokevat selvästi syyllisyyttä ja kommentoivat aggressiivisestikin vegaanien ruokavaliota. Vegaanin ei tarvitse edes sanoa aiheesta mitään. Ainoastaan kieltäytyä eläinperäisistä tuotteista.

 

Veganismissa on kyse arvoista, ei pelkästään ruokavaliosta

 

Oikean tiedon jakaminen on tärkeää. Tieto siitä millaista eläinteollisuus Suomessakin tänä päivänä on. Millaista on tuotantoeläinten elämä. Miten niiden lajityypillinen käyttäytyminen estetään, miten ne pakkosiemennetään, miten jälkeläiset viedään äideiltään ja miten lyhyt elämä väkivaltaisesti lopetetaan. Tiedon perille saaminen on vaikeaa, kun täytyy kamppailla mainonnan ja muun eläintaloutta puolustavan, puolueellisen tiedon kanssa. Ja täytyy löytää se oikea tilanne, jossa keskustelun ja tietonjakamisen aloittaa. Onneksi toivoa on. Lihankulutus on Suomessa kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun lamavuosien ja nuorten keskuskuudessa puhutaan vege-buumista.

Eläintenturvakodeista on kiva kertoa. Niistä, joihin muutamat tuotantoeläinyksilöt ovat onnekkaasti päässeet. Niissä eläimet nähdään yksilöinä, niiden persoonallisuudet saavat tilaa ja ne saavat elää elämäänsä niin lajityypilisesti kun se vankeudessa on mahdollista. On koskettavaa kuulla niiden pelastustarinoita. Yksilöitä kohtaan on helppo tuntea empatiaa. Eläinten turvakoteja ovat mm. Somerolla sijaitseva Tuulispää https://tuulispaa.org/ Ja Porvoossa Saparomäki https://saparomaki.fi/. 

Muitakin eläintilojen, joissa eläimet saavat elää lajityypillistä elämää on. Vihdissä sijaitseva Tiluksilla https://www.facebook.com/tiluksilla/eläintila on yksi sellainen. Siellä elää 69 eläinyksilöä sulassa sovussa loppuelämänkodissaan. Joistakin niistä on tullut jo somejulkkiksia. Kuvassa niistä kaksi, siat Ilona ja Antero.

 

Näihin tiloihin tutustumista voi suositella ja niissä vierailuun kannustaa. Nämä onnelliset eläimet antavat kasvot niille miljoonille muille, jotka elävät eläinteollisuudessa. Uskon, että jokainen, joka on edes kerran käynyt tuollaisella tilalla ja nähnyt onnellisia, rauhallisia ja omia juttujaan puuhaavia eläimiä, muuttaa vääjäämättään käsitystään siasta, lampaasta, kanasta ja lehmästä. Ehkä ne herättävät laajemminkin ajattelemaan eläimiä elämään syntyneinä itseisarvoisina yksilöinä, ei ruokana, raaka-aineena, kiloina eikä euroina. Ja seuraavan kerran kaupassa edes pysähtyy harkitsemaan ennen eläintuotteen ostamista.

Poju-sonni on yksi tällainen tuotantoeläintilalta pelastettu yksilö, joka elää täyttä elämää loppuelämänkodissaan. Tästä voit lukea Pojun tarinan, jos se ei vielä ole tuttu:

Poju-sonnilla on oikeus elämään

 

Ilmasto ja terveys ovat aiheita, jotka kiinnostavat monia. Niissäkin keskusteluissa on helppo ottaa eläintuotanto ja sen ongelmat esiin. Voi aloittaa eläintuotannon saastuttavuudesta ja eläintuotannon vaatimasta valtavasta peltopinta-alasta tai vegaaniruoan terveellisyydestä. Moni on yllättynyt tiedosta, että vegaaniruoasta ei esimerkiksi palmu- ja kookosrasvaa lukuunottamatta saa lainkaan kolesterolia. Siitä voikin sitten jatkaa eettisiin eläinoikeuskysymyksiin.

Välillä tympii ja raivostuttaa. Itkettää ja oksettaa. Ei jaksaisi enää tuhannetta kertaa keskustella aiheesta: Kasvisruoasta ei saa proteiinia tai jos meillä lopetetaan turkistarhaus se siirtyy Kiinaan. Tai ei se lehmä muuta tee kun nukkuu ja märehtii, ei se mitään huomaa jos sen vasikka viedään. Vaikka olisi kuinka kyllästynyt toistamaan samoja asioita ja tekisi välillä mieli palata omaan kuplaan, on tärkeää pitää keskustelua yllä ja levittää tietoa, sillä vegaanit ja eläinaktivistit eivät kuitenkaan, ainakaan vielä, pysty yksinään maailmaa pelastamaan. Eivätkä edes kaikkia eläimiä. Meitä on vielä aivan liian vähän. Pieni marginaalinen joukko. Välillä kun meinaan jo väsyä, muistutan mieleeni ne miljoonat eläintaloudessa elävät yksilöt ja jaksan taas.

Merkityksellistä olisi, jos suuri enemmistö vähentäisi radikaalisti eläinperäisten tuotteiden käyttöä. Ennen kaikkea syömistä, sillä 99% kärsimyksestä on lautasella. Kokonaisvaltaisen vegaaniuden vaatimuksesta on turha lähteä. Keinonahkakenkien liimat ja hammastahnan koostumukset voi hyvin jättää meille totaalista vegaaniutta tavoitteleville.

 

On tärkeä hallita faktat ja pysyä niissä. Silloin keskustelu ei jää mutu-tuntuman ja yleistyksien varaan.

 

Siitä, että jättäytyy omaan vegaani-kuplaansa ja vihaa koko muuta maailmaa ja pahimmassa tapauksessa masentuu toimintakyvyttömäksi, ei ole hyötyä. Ahdistuksista ja epätoivonhetkistä huolimatta olis tärkeä säilyttää toimintakyky, aktiivisuus ja toivo. Ja olla rohkea. Ja muistaa ne äänettömän, joiden puolesta puhuu.

tarja

Tuokiokuvia sonnimaisesta kevätpäivän vietosta

Tuokiokuvia sonnimaisesta kevätpäivän vietosta

Noi sonnikaverit Lyly ja Urho on mua vanhempia, mutta kyllä nekin innostuu kun aurinko paistaa ja on tilaa juosta. Parasta on puskupainit. Ihan silleen hellästi ettei kukaan loukkaa. Hevoset vähän ihmettelee meidän sonnien touhuja.

 

 

Kummit on ihan heikkoina meikäläiseen. Olen niin hurmaava nuoriherra. Tuovat herkkuja, rapsuttavat ja kuvaavat. Jaan herkut kavereideni Lylyn ja Urhon kanssa ja Hugo-koirakin pitää huolen, että saa osansa.

 

 

 

Tiesittekö että me ollaan vegaaneja? Isoksi ja vahvaksi kuin sonni kasvaa syömällä kasveja. Välillä herkutellaan omenoilla ja leivällä. Jätkät syö mitä vaan, mutta itse olen vähän tarkempi mitä suuhuni pistän. Taitaa johtua ranskalaisista sukujuuristani.

 

 

 

Hevoset, koirat ja kissat on kaikki meidän kavereita ja on kiva kun saadaan olla yhdessä. Ponista tykkään erityisesti.

 

 

Keväällä on tässä pojassa niin paljon energiaa, että on pakko välillä lähteä omille teilleen. Kävin autotielläkin ihmettelemässä, hiljaista oli eikä sitten huvittanutkaan lähteä yksinään kylille. Ilahduin kun emäntä vihelsi ja tulin kiireen vilkkaa takaisin kotipihalle. Kotona on parasta!

 

 

Tässä poseeraan kummitädille ja Urho tunki linssiluteeksi. Toivottavasti ihmiset huomaavat miten sympaattisia, kivoja ja fiksuja sonnit ovat. Paljon parempia kavereina kuin lautasella. Ihanaa alkukesää kaikille rotuun ja lajiin katsomatta!

 

Taru

Miten sekaaneista tuli vegaaneja

Miten sekaaneista tuli vegaaneja

Entiset lihansyöjät

Olemme entisiä lihansyöjiä. Tiedämme miltä maistuu grillimakkara, kermajuusto tai porsaankyljys. Kasvoimme kodeissa, joissa lihaa tai maitotuotteita ei kyseenalaistettu. Niitä oli ’aina syöty’ ja niitä pidettiin lapsille jopa terveellisinä ja välttämättöminä. Samaa ruokavaliota jatkoimme aikuisiälläkin, sen suuremmin miettimättä.
Näin meni lähemmäs 50 vuotta, ennen kuin matka vegaaniksi alkoi. Se on ehkä tärkein ja paras matka, mitä koskaan on tullut tehtyä. Mutta miten se alkoi, mitä tapahtui?

 

Miellyttämisenhaluisesta nuoresta omia arvoja noudattavaksi keski-ikäiseksi

 

Lapsuudenkodissani lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syönti oli normi. Sitä ei kyseenalaistettu. Ja niin oli muissakin lähipiirini perheissä. Lapsena joskus kyselin ja ihmettelin asiaa, lähinnä söpöjen lampaiden ja vasikoiden syöminen tuntui pahalta, mutta kaikkeen turtuu, kun kaikki ympärillä viestivät: tämä on ruokaa, tätä ihmiset syö. Helpointa oli mennä valtavirran mukana.

Tuntui vaikealta irrottautua kulttuurisista tavoista, joita opetettiin sekä kotona, koulussa että muussakin lähipiirissä. Ensimmäinen konkreettinen irtiottoni eläinoikeuksien puolesta oli varhainen eroamiseni kirkosta. Kasvoin tapakristillisessä luterilaisessa perheessä. Rippikoulussa huomasin joidenkin arvojeni poikkeavan siellä opetetuista. En pystynyt hyväksymään ihmisen aukotonta ylivaltaa muita eläimiä kohtaan. Olin aina ajatellut, että ihminen ja muurahainen ovat samanarvoisia.

Suurin syy varmaankin siihen, että jatkoin vuosikymmeniä eläintenperäisten ruokien ja muiden tuotteiden käyttöä oli tottumusten ja helppouden lisäksi jokapuolelta tulviva viestintä ja mainonta, jolla maailmamme on kyllästetty; edelleen puhutaan onnellista lehmistä ja sioista, huippukokit valmistavat televisiossa illasta toiseen tiriseviä pihvejä, käsintehdyt nahkakengät ovat kenkien aatelia ja lampaantaljat ovat muodikas sisustuselementti.

Viimeistä, totaalista päätöstäni lopettaa kaiken eläinperäisen käyttö omassa elämässäni edelsi vuosien kipuilu asian kanssa. Onneksi muutama vuosi sitten minulla oli viimein rohkeutta hypätä pois tuosta ajattelusta ja kohdata koko eläinteollisuuden kamaluus. Lopetin muiden miellyttämisen ja aloin elää oikeaksi kokemieni arvojen mukaisesti. Ihmeen paljon sen asian kanssa kaapista ulostulo kuitenkin vaati rohkeutta. Tein sen kuitenkin kerralla ja julkisesti. Asetuin kansaedustajaehdokkaaksi kärkiteemana eläinoikeudet.

Nuoruudessani ajateltiin, että kasvissyöjät ovat työelämää vieroksuvia, yhteiskunnan ulkopuolella vaihtoehtoelämää eläviä ituhippejä ja eläinsuojelijat ovat anarkistisia, laittomuuksia harjoittavia kettutyttöjä. Ihailin kettutyttöjä mutta itse en olisi koskaan uskaltanut toimia niin. Ja yhtään kasvissyöjää en tuntenut.

Yksi tärkeimmistä mielikuvista, joita nyt itse vegaanina ja eläinoikeusaktivistina haluaisin purkaa on, että eläinoikeuksia ajavan vegaanin on valittava jotenkin yhteiskunnan liepeille sijoittuva elämä. Ei tarvitse, vegaani ja eläinoikeusaktivisti voi olla aivan tavallinen työssäkäyvä, keskiluokkainen ihminen. Vegaanin ei tarvitse luopua mistään. Ainut asia on, että jättää kaiken eläinperäisen pois sekä lautaseltaan että muustakin elämästään.

Matkani kohti vegaanista elämää on ollut varmasti paras ja tärkein päätös mitä olen elämässäni tehnyt. Ja paluuta entiseen ei ole. Suosittelen!

tarja

 

 

Taru ja pulut

Miten korkeakoulutetusta, työssäkäyvästä keskiluokkaisesta perheenäidistä tuli varttunut vegaani ja eläinaktivisti

 

Olen aina mielestäni ollut kovin eläinrakas. En aiemmin nähnyt siinä suurta ristiriitaa eläinten syömiseen. Olin toki nähnyt jotain ikäviä kuvia esimerkiksi tuotantoeläinten kasvatuksesta, mutta ajattelin niiden olevan poikkeuksellisia ja ainakin Suomessa eläinten olojen olevan kohtuullisen hyvät. Nykyään hämmästyttää miten pitkään pystyin olemaan edes ajattelematta asiaa sen enempää. Sokeuttani asialle edisti ehkä myös koulutusalani tuohon aikaan, sillä kauppakorkeakoulun on tutkimusten mukaan havaittu vähentävän opiskelijoiden empatiakykyä. Jatkossa perheen, työn ja jatko-opintojen yhteensovittaminen tuntui vievän kaiken energian ja jatkoin opittua elämäntapaa ja ruokavaliota.Opiskelin paljon, mutta millään kouluasteella ei koskaan puhuttu eläintuotannosta tai kyseenalaistettu eläinten syömistä.

Olen aina lukenut paljon, mutta en ilmeisesti eläintuotannosta , sillä vasta Elina Lappalaisen Tieto-Finlandialla palkittu teos ’Syötäviksi kasvatetut’ sai minut pohtimaan tuotantoeläinten asemaa ja lukemaan aiheesta lisää. Vihdoin opin mitä eläintuotanto oikeasti tarkoittaa, millaista massiivisen mittakaavan kärsimystä se aiheuttaa, ja miten se vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnassa, myös ympäristön tilaan, ilmastonmuutokseen jne. Toinen hätkähdyttävä oivallus oli tutustuminen eläinten mielen taitoihin, miten samanlaisia olemme kyvyssämme tuntea niin kipua, iloa tai surua.

Eläinten syöminen alkoi tuntua yhä mahdottomammalta. Ensin jäi pois liha, sitten maitotuotteet, munat ja kala. Kuulostaa vaikealta, mutta sitä se ei ollut. Löysin sosiaalisen median kautta Vegaanihaasteen, jonka helpot reseptit ja tietoiskut helpottivat jokapäiväisiä valintoja. Netti tarjosi lukemattomia vegaanisia ruokaohjeita. Kauppakäynneistä tuli uusia seikkailuita, mitä kaikkea vegaanisia ruokia onkaan olemassa ja mitä herkkuja niistä voi valmistaa. Missään vaiheessa en kokenut luopuvani mistään, vaan saavani koko lisää ja parempaa.

Eläinoikeusajattelun kehittyminen oli aikamoinen kasvuprosessi. Alkuun pohdin eläinten aseman parantamista eläinsuojelunäkökulmasta eli miten esimerkiksi tuotantoeläinten elinoloja voisi parantaa. Pian havahduin tämän ajattelun järjettömyyteen: millä oikeudella kasvatamme muita eläimiä vain hyödyntääksemme niitä. Mehän pidämme tärkeänä, että yhteiskunnan heikommista pidetään huolta, miksei tämä ajattelu ulotu muunlajisiin mutta yhtä lailla tietoisiin ja tuntoisiin olentoihin. Nykyään pyrin tekemään parhaani siinä, että eläimiä ei käytettäisi ihmisten hyväksi tai mitattaisi niiden arvoa sen mukaan mitä hyötyä ne tuottavat ihmiselle, vaan tunnustettaisiin eläimen oikeus elää lajityypillistä elämää ja kunnioitettaisiin sen ainutkertaista elämää.

Lisääntynyt ymmärrys millaisia eläimet ovat ja mitä niille teemme sai aikaan paljon muutoksia. Ruokavalion ja kulutusvalintojen uudistumisen lisäksi näen nykyään maailman aika lailla toisin ja haluan myös tehdä asioille jotain. Tärkeimpiä tavoitteita kaikelle tekemiselleni on eläintuotannon lopettaminen sekä lajityypillisen elintilan ja -olosuhteiden turvaaminen eläimille, mikä on herättänyt toimimaan myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Olen tällä matkalla tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa koen voivani vaikuttaa; eläinyksilöihin, jotka aikaansaavat iloa ja ihmetystä; ja oppinut empatiaa, jonka valossa maailma näyttää uudelta. Kuulostaa kliseiseltä, mutta merkityksellisyys elämässä on kasvanut; olen löytänyt arvoni ja elän niiden mukaisesti. Terveydentilani on kohentunut, ja voin sanoa vegaanisen elämäntavan tuoneen minulle pelkästään bonuksia. Elämä on kaikkea muuta kuin askeettista, ja toivon pystyväni muuttamaan luutuneita käsityksiä vegaanisesta elämäntavasta. Tämä on paitsi tärkeää ja rikasta, myös kivaa!

taru

 

Löydät meistä lisää Eläimellistä blogin esittelystä Me.
Toivottavasti löydät blogista myös muita kiinnostavia juttuja, uusia ajatuksia omaan elämääsi, sekä myös Katin herkullisia reseptejä.

 

 

 

 

 

 

Villi vappulounas

Villi vappulounas

Vappumenu

Ruohosipuliravioleja ja nokkospestoa

Suolasokeripaahdettua tofua ja vuohenputkia valkosipulilla

Vegan mess

 

 

Nyt on hyvä aika aloittaa hortoilu; villiä lähiruokaa ilmaiseksi. Nokkoset ja vuohenputet alkavat olla jo poimittavia, seuraavaksi tulevat maitohorsmat ja voikukat. Hortoilu eli villivihannesten keruu on ollut trendikästä jo useamman vuoden. Ymmärrän suosion. Ei-toivotut rikkaruohot muuttuvat pienellä asennemuutoksella herkullisiksi ja halutuiksi raaka-aineiksi. Kukkapenkissä kasvavat nokkoset ja vuohenputket lakkaavat ärsyttämästä. Niitä oikein odottaa.

Villivihannesten keruu kannattaa aloittaa tutuista lajeista. Nokkonen on helppo tunnistaa mutta vuohenputki on jo astetta vaikeampi. Vuohenputkella on monia hyvinkin samannäköisiä sukulaisia ja osa niistä on myrkyllisiä. Tässä voikukkapelto.fi:n sivuilla on hyvät ohjeet vuohenputken tunnistamiseen https://www.voikukkapelto.fi/2016/05/vuohenputken-tunnistus.html. Aloita siitä minkä varmasti tunnistat.

Kerää villivihanneksia vain puhtailta paikoilta. Niitä ei kannata poimia teiden varsilta eikä torjunta-aineilla käsiteltyjen peltojen pientareita. Myös navetan takana tai kompostissa kasvavat kasvit kannattaa jättää keräämättä. Kymmensenttiset tai sitä pienemmät nokkoset ja vuohenputket ovat meheviä varsineenkin, niitä suuremmista kannattaa käyttää vain lehdet.

 

Nokkospesto

  • 2 litraa tuoreita nokkosia
  • 100g / 2dl pinjansiemeniä
  • puolen sitruunan mehu
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1,5 – 2 dl hyvää oliiviöljyä
  • 4 rkl ravintohiivahiutaleita
  • suolaa

Paahda pinjansiemenet kuivalla kuumalla pannulla. Ryöppää nokkosia väljässä vedessä pari minuuttia, huuhdo kylmällä vedellä, puristele kuivaksi vaikka siivilässä. (keitinvedestä saa muuten jäähdytettynä ja laimennettuna mainiota kasteluvettä kukille)

Laita nokkoset, jäähtyneet pinjansiemenet, sitruunanmehu, öljy ja valkosipuli kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää ravintohiivahiutaleet ja suolaa maun mukaan.

Ravintohiivahiutaleista saa ruokiin umamimaista parmesaanin makua. Niitä on hyvin saatavilla monissa ruokakaupoissa. Ravintohiivahiutaleet sisältävät runsaasti eri B-ryhmien vitamiineja sekä fosforia, sinkkiä ja kuitua. Lisää ravintohiivahiutaleista voi lukea https://vegaanihaaste.fi/monipuoliset-ravintohiivahiutaleet

Ruohosipuliraviolit

Ruohosipulitäyte

  • purkillinen SoCheeze aurinkokuivattutomaatti marinoituja ”juustonpaloja”
  • 1 rkl Påsmack ”tuorejuustoa”
  • 2 rkl silputtua ruohosipulia

Valuta öljy pois soijakuutiosta. Sekoita ainekset pikkukulhossa tahnaksi. Jos et löydä kyseistä soijatuotetta, käytä jotain muuta tai lisää vaan ”tuorejuuston” määrää.

 

Vegaaninen tuorepastataikina

  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 -2 dl vettä
  • 1,5 rkl öljyä
  • suolaa
  • jos haluat taikinasta ihanan vihreää laita siihen vähän nokkospestoa tai nokkossosetta

Mittaa jauhot pöydälle leivonta-alustalla tai kulhoon. Tee keskelle kolo johon lisätään muut ainekset. Veden voi laittaa parissa erässä. Sekoita keskeltä alkaen tasaiseksi taikinaksi ja vaivaa 10 minuuttia sitkon aikaansaamiseksi. Anna taikinan vetäytyä puolisen tuntia.

Ota noin kolmasosa taikinasta kerrallaan ja kauli jauhotetulla leivonalustalla ohueksi levyksi. Tai tee pastakoneella. Leikkaa veitsellä, taikinapyörällä tai raviolimuotilla haluamasi kokoisia ja muotoisia paloja. Laita noin teelusikallinen täytettä taikinapalalle ja toinen pala kanneksi. Painele reunat tiukasti kiinni, pieni sively vedellä voi auttaa. Täytettä ei kannata laittaa liikaa, jos sitä valuu reunoille ne eivät pysy kiinni. Anna valmiiden raviolien kuivahtaa hetki ennen keittämistä. Lisää kiehuvaan veteen ravioleja sen verran että kiehuvat väljästi. Keitä koosta ja taikinan paksuudesta riippuen 3-5minuuttia. Nosta reikäkauhalla, valuta ja asettele lautaselle. Kunnon keko nokkospestoa päälle.

Tästä taikinamäärästä sain aikaisiksi noin 30kpl 5cm x 5cm raviolia.

 

 

Suolasokeripaahdettua tofua

  • 2 pakettia marinoitua tofua
  • terttutomaatteja
  • chilipalkoja
  • 0,5 dl soijaa
  • 3 rkl siirappia
  • öljyä
  • mustapippuria

Laita tofupalat hetkeksi kahden lautasen väliin painon alle valumaan. Mitä kuivempia niistä saa, sitä paremmin ne imevät marinadia. Sekoita soija ja siirappi isossa kulhossa keskenään. Revi valutetut tofut aika isoiksi paloiksi marinadiin. Anna marinoitua hetki.

Voitele uunivuoka tai pelti tipalla öljyä. Laita tomaatit, chilipalot ja marinoidut tofupalat pellille. Kaada marinadit kulhon pohjalta ainesten päälle. Pirskota vielä vähän öljyä ja rouhi mustaa pippuria. Paahda 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Voi sekoittaa kerran pari paahtamisen aikana. Nosta varovasti tarjolle, varsinkin tomaatit voi olla aika pehmeitä.

Vuohenputkia valkosipulilla

  • 2 litraa tuoreita pieniä vuohenputkia
  • 5 isoa valkosipulin kynttä
  • 3 rkl öljyä (esim. auringonkukkaöljyä)
  • suolaa
  • mustapippuria

Kaada öljy kuumalle laakealle pannulle ja lisää siivutetut valkosipulit. Laita puhtaat ja kuivat (märät roiskii) vuohenputket heti perään. Paista sekoittaen rapeiksi mutta älä anna ruskistua. Lisää suola ja mustapippuri.

 

 

Vegan mess

  • purkillinen vaahtoutuvaa kaurakermaa
  • noin 1 dl vegaanista marenkia muruina
  • mansikoita
  • vaniljasokeria
  • tomusokeria
  • mintunlehtiä

Valmista vegaaninen marenki esim. soppa365 ohjeella https://www.soppa365.fi/reseptit/juhli-ja-nauti-jalkiruuat-gluteeniton-vegaaninen/kikherneliemi-marengit. Tee kerralla iso satsi, se säilyy vaikka paperipussissa viikkoja, ja siitä saa kätevästi murrettua palasia erilaisiin jälkiruokiin.

Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Valitse kauniit lasit tarjoiluastioiksi ja laita niihin pohjalle kermaa noin puolen lasin mitan verran. Murenna päälle vegaanista marenkia ja lisää mansikoita. Koristeeksi vielä mintunlehtiä ja tomusokeria.

Hauskaa Vappuhortoilua

 

Kati

Kasvun aikaa

Kasvun aikaa

Ikkunalaudalla olevista ruukuista nousee ensimmäisiä vihreitä hentoja tomaatin- ja paprikantaimia. Joka vuosi se herättää ihmetystä. Luonto on nyt intensiivisesti läsnä muutoinkin. Liikenteen melua on aiempaa vähemmän ja lähellä sijaitsevalta lentokentältä ei kuulu mitään. Kuuluu vain keväistä linnunlaulua ja tuulta puiden latvoissa. On kuin ilmakin olisi helpompaa hengittää. Etätöitä riittää, mutta silti vallitsee rauhoittava kiireettömyyden tuntu.

Koronaviruksesta ei ole seurannut pelkkää pahaa. Kirjoitin aiemmin jutun siitä, miten koronaviruksen, kuten monien muiden maailmaa uhkaavien virusten, esimerkiksi HIV, SARS tai lintu- ja sikainfluenssa, taustalla on eläintuotanto ja villieläinten hyväksikäyttö. Lyhyesti siis eläintensyönti. Jos olisimme vegaaneja tai kasvissyöjiä, valtaosa pandemioista vältettäisiin. Voisimme muutenkin paremmin ja olisimme terveempiä. Ilmastonmuutoksen hillintä helpottuisi ja ympäristöongelmat vähenisivät. Eläimille aiheutetun kärsimyksen määrä vähenisi, kun valtaisaa joukkoa erilajisia eläimiä ei tarvitsisi kasvattaa ihmisten ruoaksi. Uusia sademetsiä ei tarvitsisi hakata, kun eläimille ei täytyisi kasvattaa niin paljon rehua. Lajikatoa voitaisiin estää, kun villieläinten tappaminen vähenisi.

On epärealistista odottaa eläintuotannon täydellistä loppua, vaikka sitä miten toivoo. Jo eläintuotannon vähenemisellä olisi kuitenkin suuri merkitys kaikkien edellä mainittujen hyvien asioiden etenemiseen. Kunhan villieläinten hyödyntäminen kielletään ja eläintuotantoa rajoitetaan rajusti, voidaan pienempää eläinmäärää kasvattaa ilman mittavien epidemioiden syntyä ja samalla parantaa ruoaksi kasvatettavien eläinten elinolosuhteita.

Pitemmällä aikajaksolla ihmisen kehitys edellyttää kuitenkin siirtymistä vegaaniseen maailmaan. Eettinen elämäntapa ja sosiaalinen tasa-arvo tarkoittavat kaiken elämän kunnioittamista. Ihminen ei tarvitse lihaa tai eläimistä peräisin olevia tuotteita mihinkään. Kaikilla elävillä olennoilla on itseisarvo, eli eläimen arvo ei ole riippuvainen sen arvosta ihmiselle. Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä.

Koronavirus tarjoaa suuntaa kohti parempaa elämää. Tämä ei tarkoita myötätunnon puutetta siihen sairastuneita tai jopa menehtyneitä tai heidän läheisiään kohtaan, vaan sen huomioimista, että meillä on olemassa vaihtoehto välttää vastaavia tilanteita tulevaisuudessa. Ruokavalio on helppo keino aloittaa. Ikkunanlaudan tomaatintaimista ei ole tänään vielä apua päivällislasagnen valmistukseen. Se valmistuu kuitenkin helposti linssien, kaurakerman ja vegaanijuuston avulla, lisukkeeksi kotimaista porkkanaraastetta ja etikkakurkkuja. Eikä ketään tarvinnut satuttaa.

Pidetään huolta toisistamme. Lajista riippumatta.

 

-taru

Välinpitämättömyydestä

Välinpitämättömyydestä

“The hardest thing about being a vegan is you can’t make people care”

Mietin usein miten ihmiset voivat olla niin välinpitämättömiä eläinten huonon kohtelun suhteen. Jokainen on varmaan väkisin törmännyt kuviin häkeissä pidettävistä sioista, ahtaista broilerhalleista, turkistarhojen sairaaksi jalostetuista eläimistä tai saastan keskellä elävistä lemmikkikissoista ja -koirista, joiden hoito on laiminlyöty. Miksi mikään ei muutu, miksi näitä kuvia tulee yhä lisää? Miksi me ihmiset sallimme tämän, miten saamme nukuttua yömme rauhassa?

Yhtenä selityksenä tulee mieleen tuo hienolta kuulosta sanapari, kognitiivinen dissonanssi, eli tiedon ja toiminnan välinen ristiriita. Vaikka tiedämme, niin suljemme silmämme ja vältämme tietoisesti ajattelemasta asiaa. Tiedämme älykkäiden sikojen kurjista oloista, mutta kinkkusiivupaketti marketin hyllyllä on niin kovin kaukana siitä kuvien siasta, että yhteys näiden kahden välillä on helppo unohtaa. Arjen kiireessä ostoskoriin päätyy myös juustopaketti, ja ajatuksia ei tule uhrattua sille, että juuston takia vasikka viedään vastasyntyneenä pois äidiltään ja se jää ilman sille kuuluvaa maitoa ja hoivaa. Vielä kun paketissa kerrotaan, että juustoon käytetty maito tulee vapaista tai onnellisista lehmistä, niin tuotantoeläinten olojen ajattelemisesta ei tule huonoa omaatuntoa. On helppoa keksiä perusteluja omalle käytökselle.

Kyseessä voi olla myös vastuunpakoilu. Usein kuulee todettavan, että Suomi on niin pieni maa, että sillä ei ole suurtakaan merkitystä mitä me täällä teemme. Jos suomalaisten tekemisellä ei ole väliä, niin ei kai sitten slovakialaisten, eritrealaisten tai norjalaistenkaan. Maailma koostuu kuitenkin yksittäisistä ihmisistä, emmekä voi välttää vastuuta vetoamalla kansakunnan kokoon. Sitä paitsi pienuus on harhaa. ’Pienessä’ Suomessa teurastetaan vuodessa 79 miljoonaa eläintä. 79 miljoonaa yksilöä ja elämää ei ole mitätön luku.

Sorrumme myös ajatteluun, jota voisi kutsua paikka- ja aikavääristyneeksi. Paikkavääristymällä tarkoitan, että ajattelemme kaiken olevan kotimaassa paremmin kuin muualla. Pohdimme, että Suomessa voi kyllä syödä sianlihaa, on possuilla varmaankin paremmat olot täällä kuin Aasian maissa. On kuitenkin kestämätöntä perustella omaa väärää toimintaa sillä, että joku muu toimii vielä huonommin. Aikavääristymä saattaa näkyä perusteluna itselle, että voin syödä tätä sianlihaa, kun kerran olen sitä vuosikymmeniä syönyt, ei sillä enää ole väliä muutanko tottumuksiani. Aikavääristymä voi olla myös luottamusta siihen, että tulevat sukupolvet toimivat sitten viisaammin valinnoissaan. Vastuunpakoilua tämäkin.

Välinpitämättömyyden taustalla voi olla myös suhteellisuudentajun katoamista. Ajatellaan, että teen osani eläinten eteen, kun hoidan lemmikkikoirani hyvin ja ruokin lintuja pihalla talvisin. Kuitenkin ihmisten jokapäiväisen ruokavalion sisältö on eläinten kannalta huomattavasti merkittävämpi asia. Vegaanina säästää kuukaudessa noin 33 eläimen hengen. Todellisuudessa luku on vielä suurempi, koska laskelmissa ei ole huomioitu mm. maidontuotantoa, kukkotipuja tai munimiskauden jälkeen tapettuja kanoja.

Matka vegaaniksi alkaa melko väistämättä, jos oman aiemman välinpitämättömyyden uskaltaa kohdata ja arvioida rehellisesti omaa ajattelua. Helppoa ei ole sekään, sillä mielen avaaminen eläinten kohtelulle saa aikaan ahdistusta ja jopa vihaa. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin vahvistavaa ja puhdistavaa, kun pystyy käytännössä toimimaan eläinten aseman parantamiseksi. Välinpitämättömyydestä luopuminen ja vegaaniksi ryhtyminen ei välttämättä edellytä ’eläinrakkautta’. Olen tutustunut vegaaneihin, jotka kertovat etteivät ole kiinnostuneita eläimistä tai halua olla niiden kanssa tekemisissä. Heidän veganisminsa syy on oikeudentajussa ja kärsimyksen välttämisessä; yhtäkään tietoista ja tuntoista minkä tahansa lajin edustajaa ei saa kohdella huonosti, tykkäsipä tästä lajinsa edustajasta tai ei. Veganismissa ei ole välttämättä kyse eläinrakkaudesta vaan oikeudenmukaisuudesta.

Kuvat: Jo-Anne McArthur/ We Animals media

 

-taru

Mitä me häpeämme huomenna?

Mitä me häpeämme huomenna?

Viime päivinä ihmiskuntaa on muistuteltu ottamaan opikseen aiemmista virheistään, kun natsi-Saksan kuuluisimman keskitys- ja tuhoamisleirin Auschwitz-Birkenaun vapauttamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Juutalaisvainot ovat eräs ihmiskunnan suurista häpeänaiheista, samoin kuin monet sodat, terroriteot, tai orjuus. Häpeää aiheuttavat myös monet aiemmat kummalliset kiellot, kun naiset eivät saaneet äänestää tai kelvanneet papiksi, tai kun homoseksuaalisuus oli laitonta. Mutta mitä häpeää oma sukupolveni, mitkä tekomme tai tekemättä jättämisemme meitä tulevat hävettämään lastenlastemme edessä?

Vahva arvaukseni nostaa jaetulle ykkössijalle eläinten kohtelun ja ilmastonmuutoksen. Jaetulle, koska nämä kaksi asiaa kietoutuvat tiukasti toisiinsa. Eläintuotannon päästöt ylittävät kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt, ja eläintuotanto aiheuttaa lukemattomia ympäristöongelmia vesistön likaantumisesta maaperän köyhtymiseen. Eniten uskon ja toivon meidän häpeävän kuitenkin eläinten kohtelua. Toivon, koska se tarkoittaa, että asiat tulevaisuudessa muuttuvat. Uskon, koska eläinten kohtelu on niin äärettömän julmaa ja massiivista. Ihmisen on kiistattomasti todistettu olevan yksi laji muiden joukossa, mutta ylivoimallaan se on saanut kaikki muut lajit joko kärsimään tai häviämään. Ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto on valtava, ja maailmassa jäljellä olevista lajeista vain 4% on enää villieläimiä, kaikki muu on ihmisen karjaa. Karjan määrä on valtava, ja tehotuotannossa kärsivien ja kuolevien yksilöiden määrä sellainen, että sitä ei tahdo ymmärtää. Pienessä Suomessakin yhdessä vuodessa teurastetaan 79 miljoona eläintä.

Häpeää aiheuttaa erityisesti se, että ihminen ei kaikesta tieteen tarjoamasta tutkimusnäytöstä huolimatta tahdo käsittää eläinten mielen ja sielun olemassaoloa, niiden ihmisen kaltaista tietoisuutta ja tuntoisuutta, kykyä tuntea niin iloa, surua tai kipua. Järjen vähyydestäkään ei voi muita eläimiä syyttää, sika tai varis kun ovat älykkyydeltään kouluikäisen lapsen tasolla. Rotan nokkeluus, norsun empatiakyky ja muisti, delfiinien kommunikointikyky tai tiaisten monipuolinen lauserakenne ovat hämmästyttäviä näyttöjä eläinten kognitiivisista taidoista. Toisaalta, miksi eläinten hyvä kohtelu edes edellyttäisi niiltä mielen nokkeluutta? Kuvaahan länsimaisen yhteiskunnan moraalin tasoa miten se huolehtii vähempiosaisistaan ja heikoimmistaan kuten vanhuksista, lapsista ja vammaisista, heidän älykkyysosamäärästään huolimatta. Miksi ei niistä kaikista heikoimmista, eläimistä, joilla ei tässä yhteiskunnassa ääntä ole ollenkaan eikä edes lain suomaa suojaa turvanaan? Laki kun kohtelee eläintä yhä vain pelkkänä esineenä, vaikka yrityksiä tuoda eläimen itseisarvo lakiin on sitkeästi yritetty. Valtaosalla ns. tuotantoeläimistä ei ole oikeutta liikkumiseen, omien jälkeläistensä hoivaan, lajitoverin seuraan, vanhuuteen, monilla ei edes juomaveteen…ja yhdelläkään ei ole oikeutta elää. Tämän tajuaminen ja eläinten kaltoinkohtelun ymmärrys tulevat vastaan jossain kohtaan, mikäli ihmiskunnassa tapahtuu minkäänlaista moraalista kehitystä. Lapsenlapsemme tulevat kauhistelemaan: mitä me teimme muille eläimille.

Arvelen, että ennen kuin häpeä eläinten kohtelusta iskee, tulee lihahäpeä, josta on jo nähtävissä merkkejä. Veganismi laajenee, ja enemmistö vegaaneista kertoo valintansa syyksi eläinten huonon kohtelun. Kuvia grillissä paistuvista lihapihveistä ei haluta sosiaalisessa mediassa enää jakaa, ellei toivo leimautuvansa itsekkääksi ja ympäristöongelmia väheksyväksi juntiksi. Muutosta tulee auttamaan uusien keino- tai kasvilihojen ilmestyminen kauppojen hyllyille ja soluviljellyn lihan yleistyminen. Vaikka ei eläinten oikeuksista välittäisi, tulee eläinperäisten tuotteiden kulutus vähenemään ainakin länsimaissa, kun niiden aiheuttamat ympäristöongelmat tiedostetaan nykyistä paremmin.

Ilmastonmuutos tulee olemaan toinen vaikeasti selitettävä asia seuraaville sukupolville; miksi me emme tehneet mitään, vaikka tiesimme ja näimme koko ajan mitä tapahtuu? Ilmastonmuutos kietoutuu laajempaan kestävyyskriisiin, johon myös suhtauduimme välinpitämättömästi. Kulutamme ja ostamme, aina uutta pikamuotia, kodinkonetta ja sisustustavaraa, vaikka kaatopaikat täyttyvät ja merissä ajelehtii muoviroskaa valtavina lauttoina. Lennämme lomamatkoille ja jaamme matkoistamme kuvia mitä ostamme, syömme ja juomme, ja pahimmillaan miten poseeraamme eksoottisen eläimen kanssa samassa kuvassa. Kuten lihahäpeästä, lentohäpeästä on jo nähtävissä merkkejä, ja moni on tietoisesti vähentänyt matkustamistaan. Sosiaalinen media ei kuitenkaan unohda, ja meillä tulee olemaan selittämistä jälkipolville miten niin huolettomasti matkustelimme. Selittämistä tulee vaatimaan myös antibioottien vastuuton käyttömme etenkin eläinten lääkitsemiksi ’varmuuden vuoksi’, kun antibioottiresistentit bakteerit yleistyvät.

Häpeän aiheita riittää. Varmaa on, että tulevat sukupolvet tulevat tuomitsemaan monia nykyisen elämäntapamme piirteitä.

 

P.S. Ehdit vielä käydä katsomassa näyttelyn 79  miljoonaa Helsingissä. 79 miljoonaa on valokuvaaja Emmi Kähkösen projekti, joka sai alkunsa vuohen syntymästä, jota Kähkönen oli kuvaamassa. Kokemuksesta heräsi kysymyksiä. Mikä on eläimen elinkaari? Mihin se päättyy? Mikä ihmisen rooli on? Keväällä 2018 yksi teurastamo avasi ovensa valokuvaajalle.

“Etupihalla on tuhannen litran juottoastia täynnä aivoja. Tilanne tuntuu niin absurdilta, että se vähän naurattaa.”

 

-taru

 

 

 

Vielä kerran eläinkokeista

Vielä kerran eläinkokeista

Kokeissa käytetyt eläimet
Ensimmäinen mielikuva koe-eläimestä on usein rotta tai hiiri. Koe-eläinten kirjo on kuitenkin valtava. Käytetyimpiä eläinlajeja eläinkokeissa ovat edellisten lisäksi koirat, kissat, hevoset, siat, vuohet, lampaat, kanit, naudat, matelijat, sammakot, kalat, marsut ja hamsterit, sekä eniten ihmisen kaltaiset eli erilaiset apinalajit. Koiraroduista käytetyin on beagle, sillä se on luonteeltaan sopeutuva, ystävällinen ja helposti käsiteltävissä. Myös sikoja käytetään paljon, sillä sialla ja ihmisellä on paljon anatomisia ja fysiologisia yhtäläisyyksiä. Sikaa pidetään yleisesti ’tuotantoeläimenä’ eikä kovin merkittävänä tai sympaattisena, joten sen käyttö eläinkokeissa ei ole herättänyt vastaavaa kritiikkiä kuin esimerkiksi apinoiden tai koirien käyttö. Sika on kuitenkin äärimmäisen älykäs ja vastaa ajattelultaan jopa kouluikäistä lasta. Se pystyy ratkaisemaan monimutkaisiakin ongelmia, osoittaa erilaisia tunteita, reagoi muiden sikojen positiiviseen tai negatiiviseen käytökseen, ja joka sialla on oma, yksilöllinen persoonallisuutensa kuten ihmisilläkin.

Epäluotettavat eläinkokeet
Oli koe-eläimenä käytetyn eläimen laji mikä tahansa, se ei ole ihminen, ja tästä syystä kokeet harvoin ovat luotettavia ja sovellettavissa ihmiseen. Suurin osa eläimistä kärsii siis turhaan. Eläinkokeiden ’tärkeys’ on myös kovin kyseenalaista, sillä eläinkokeissa ei testata vain lääkkeitä, vaan esimerkiksi kosmetiikkaa, pesuaineita, maaleja, lannoitteita, tupakkaa tai alkoholia. EU on kieltänyt kosmetiikan eläinkokeet, mutta valvonta on olematonta. Suomessa eläinkokeissa kärsii ja kuolee joka vuosi yli 100 000 eläintä.

Vaihtoehtoja on
Koe-eläiminä käytetään miljoonittain eläimiä kaikkialla maailmassa, ja koe-eläinten käyttö on vain lisääntynyt geeniteknologian lisääntymisen takia. Eläinkokeita voitaisiin välttää, sillä vaihtoehtoja on. Kokeita voidaan tehdä kudosviljelmillä, tietokonemallinnuksilla tai vapaaehtoisilla ihmisillä, jolloin kokeiden luotettavuus on huomattavasti parempi. Suomessa toimii myös FICAM (Finnish Centre for Alternative Methods), joka edistää koe-eläimille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, mikä vähentää koe-eläinten käyttöä ja johtaa parempaan ihmisbiologiaan perustuvaan tieteeseen.

Eläinkokeiden kauheus ja järjettömyys
Eläimille aiheutetaan kokeissa tuskallisia oireita aiheuttavia aivovammoja, niiden luita murretaan ja katkotaan, niihin istutetaan syöpäsoluja, niille syötetään myrkkyjä, ja aiheutetaan äärimmäistä kipua mm. kipututkimusten takia. Lista on loputon. Eläinkokeiden aiheuttama kärsimys ei ole pelkästään fyysistä tuskaa tai kipua. Sosiaaliset laumaeläimet ovat usein suljettuina eristettyinä pieniin, virikkeettömiin häkkeihin, mikä aiheuttaa niille myös stressiä, turhautumista, apaattisuutta, ja erilaisia pelkotiloja. Esimerkiksi isoa koiraa voidaan pitää yhden neliömetrin kokoisessa häkissä 23 tuntia vuorokaudesta, mikä kotikoiran kohdalla johtaisi syytteeseen eläinsuojelurikoksesta Eläinsuojelulait ja -valvonta eivät siis koske koe-eläimiä. Sama epäloogisuus ihmisen eläimiä koskevassa luokitteluissa on tosin nähtävissä muuallakin, sillä esimerkiksi eläintarhassa ketulle on järjestettävä vähintään 600 neliön tila, turkistarhassa riittää reilusti alle neliön kokoinen häkki. Luonnossa ketulla on usean neliökilometrin kokoinen elinpiiri.

Saman eläinlajin eri yksilöiden kohtelu riippuu siis siitä, mihin ryhmään ihminen kulloinkin eläimen päättää luokitella. Kukin yksilö on silti samalla tavalla tietoinen ja tuntoinen, kykenevä tuntemaan tuskaa, kipua, iloa tai surua. Keskeinen kysymys eläinkokeissa on niiden eettisyyden arviointi. Ihminen on myös yksi eläinlaji, joka eläinkokeilla aiheuttaa äärimmäistä kärsimystä muille lajeille. Millä oikeudella ihminen käyttää muita eläinlajeja omiin tarkoitusperiinsä pelkkänä tutkimuskohteena? Määrääkö vahvin ja älykkäin mikä on eettistä? Länsimainen yhteiskunta pitää tärkeänä huolehtia vähempiosaisista, niin lapsista, vanhuksista kuin vammaisista, heidän älykkyydestään huolimatta. Miksi ei eläimistä?

VINKKI: Vältä ostoksissasi tuotteita, joita on testattu eläimillä. Tunnistat eläinkokeettomia tuotteita Leaping Bunny-merkistä:

Tutustu myös Animalian ylläpitämään eläinkokeettoman kosmetiikan ja pesuaineiden listaan. Simpleorganiclife-sivusto listaa yrityksiä, jotka yhä käyttävät eläinkokeita tuotteidensa testauksessa. Listalta löytyvät muun muassa Pepsodent, TRESemmé, Aussie, Palmolive, Panadol, Schwarzkopf, L’Oreal, Lancome, Yves Saint Laurent, Twix, Mars sekä Head & Shoulders.

 

-taru

 

 

Autoilevan vegaanin mietteitä

Autoilevan vegaanin mietteitä

Autoilu ei ole hyväksi luonnolle eikä eläimille, mutta oma elämäntilanne ja asuinpaikka eivät tällä hetkellä anna muita vaihtoehtoja työpaikkaliikkumiseen. Ilmaston ja ympäristön näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat auton aiheuttamat päästöt. Päästöjen osalta vegaani valitsisi varmaankin täyssähköauton. Päätöksentekoa vaikeuttavat kuitenkin paitsi täyssähköauton korkea hinta, sähkön tuotantotapa sekä auton valmistukseen liittyvät ongelmat, esimerkkinä auton litiumista valmistettava akku. Suurin osa tunnetuista litiumesiintymistä on pieninä pitoisuuksina malmissa, mikä tarkoittaa laajoja kaivosalueita ja myllättyjä maa-alueita.

Entäs sitten biodieselillä toimivat autot, joita niin kovasti mainostetaan ympäristöystävällisinä? Biodiesel tehtiin alun perin kasviöljystä (palmuöljy), ja se vaikutti olevan ratkaisu paitsi autojen, myös lentokoneiden polttoaineeksi (biokerosiini), mutta palmuöljyn demonisoinnin jälkeen biodieselin tuottajat siirtyivät kasvirasvoista eläinrasvoihin. Biodiesel tehdään nykyään suurelta osin teurasjätteistä, mikä tekee siitä merkittävän piilotuen eläinten tehotuotannolle lisäämällä eläintuotannon kannattavuutta. Tämä myös vähentää biodieselin ympäristöystävällisyyttä, sillä eläintuotannon päästöt ovat valtavat, eläinten kohteluun liittyvistä ongelmista puhumattakaan.

Eläinten oikeuksien puolustajat vastustavat yleensä palmuöljyä, mikä johtunee sen vääristä viljelytavoista sekä tiedon puutteesta. Palmuöljyn huono maine johtuu siitä, että sitä on viljelty luonnon kannalta väärissä paikoissa, yleensä suosademetsiä hakkaamalla ja korvaamalla ne palmuöljyviljelmillä, ja samalla on tuhottu monien eläinten elinmahdollisuudet. Öljypalmu on kuitenkin erinomainen öljykasvi, helppo ja tuottoisa viljeltävä, jolla voitaisiin esimerkiksi metsittää laajoja hylättyjä maatalousmaita Afrikassa. Öljypalmujen seassa voitaisiin viljellä muita ruokakasveja sekä suuria kovapuita, tukea näin paikallisten elinmahdollisuuksia ja elvyttää vähentyneitä sademääriä lisääntyvän metsäpeitteen avulla. Yksisilmäinen palmuöljyn kieltäminen on virhe, kieltää tulee sen istuttaminen turvemaille tai sademetsiä raivaamalla.

Mutta takaisin autoihin. Entäs sitten kaasulla toimivat autot? Maakaasu ei ole millään lailla ympäristöystävällistä, ja biokaasulla toimivan auton ongelma on sama kuin biodieselin: valmistuksessa käytetään jälleen teurasjätettä ja lisätään näin tehoeläintuotannon kannattavuutta ja tuotannossa kärsivien eläinten määrää.

Katse kääntyy siis takaisin sähköautoihin, ja niihin liittyvän suomalaiseen tuotekehitykseen. Kestäviä ja kevyitä, eli vähemmän polttoainetta tarvitsevia autoja kuten lentokoneitakin voitaneen valmistaa pian hiilikuidusta. Hiilikuitu tehdään nykyään pääasiallisesti öljystä, mutta sen valmistus puusta saatavasta ligniinistä etenee. Tuottamalla hiilikuitu ligniinistä voidaan laskea sähköauton hintaa merkittävästi, puolittaa autonvalmistuksen hiilipäästöt sekä polttoainetarve, tai vastaavasti kaksinkertaistaa sähköauton kantosäde. Samoin Suomessa on pitkällä toinen sähköauton läpimurtoa nopeuttava tuotekehityshanke liittyen litiumakun korvaavaan halpaan ja kestävään natriumakkuun.

Näihin ajatuksiin voi tutustua lisää lukemalla mm. tiedekirjailija Risto Isomäen vuonna 2019 ilmestyneen teoksen Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Itse jään ainakin vielä joksikin aikaa odottavalle kannalle. Helppoja ratkaisuja autoiluun ei ole. Pyrkimys on ’pienimpään pahaan’, ja on hyvä säilyttää suhteellisuudentaju ja muistaa, ettei täydellinen veganismi ole mahdollista nykymaailmassa. Eläinperäisiä ainesosia on monissa tuotteissa, joissa niitä ei edes ilmoiteta, esimerkkinä vaikka monet maalit, liimat ja kemikaalit. Autovalinnoissa on helppo välttää nahkapäällysteisiä istumia, mutta eläinperäisiä aineosia löytyy yleensä silti mm. autonrenkaissa. Toistaiseksi pienet parannukseni autoilun suhteen ovat, että ajan vähäpäästöisellä pikkuautollani mahdollisimman vähän ja käytän julkisia liikennevälineitä tai kävelen aina kun mahdollista.

– taru

Ahdistaa! Mitä tehdä?

Ahdistaa! Mitä tehdä?

Avaatpa lehden tai television, kaikkialta vyöryy uutisia ilmastokriisistä. Huolestuttavat uutiset täyttävät median. Amazon palaa. Australia palaa. Maailma palaa! Ympäristöahdistus on jo niin yleistä ja vakavaa, että sen kanssa selviämiseen järjestetään yliopistokursseja.

Uutisoidaan ilmaston lämpenemisestä, luonnonkatastrofeista, tulvista, sateista ja niiden ihmisuhreista. Eläimistä puhutaan ihmeellisen vähän, vaikka samalla tavalla tämä kaikki vaikuttaa myös muunlajisiin eläimiin. Ne ovat sijaiskärsijöinä näissä kaikissa ihmisen toimien aiheuttamissa kriiseissä ja katastrofeissa mutta me keskitymme kristillis-humanististen arvojen mukaisesti vain ihmisiin ja ihmisten ongelmiin ja ahdistuksiin.

Eläimet sijaiskärsijöinä

Eläimet ovat sijaiskärsijöinä sekä ihmisen aiheuttaman ilmastokriisin että perustavanlaatuisen eläinoikeusongelman jaloissa. Ilmaston lämpeneminen, saasteet ja luonnon liikakäytön aiheuttama lajikato uhkaa jo miljoonan lajin tulevaisuutta. Valtaosa maapallon nykyisistä nisäkkäistä on ihmisen karjaa. Villieläimiä on enää vain noin 4%.

Tuotantoeläinten kohtalo ahdistaa valtavasti. Päivittäin on nähtävillä videoita ja muuta kuvamateriaalia nykyaikaisilta tuotantoeläintiloilta, eläinkuljetuksista ja teurastamoilta. On kamalaa nähdä eläinten pahoinpitelyä. Sydäntä riipii myös se valtava joukko luonnoneläimiä maastopalojen, sotien ja luonnonmullistusten jaloissa.

Mitä enemmän asioista ottaa selvää, sitä enemmän ahdistaa. Asioihin paneutuminen lisää pahoinvointia ja aiheuttaa vihaa ja syyllisyyttä. Auttaisiko, jos yrittäisi olla välittämättä, välttelisi koko aihetta ja yrittäisi unohtaa. Ei suostuisi kohtaamaan totuutta vaan keskittyisi egoistisesti omaan, yksityiseen elämäänsä ja antaisi asioiden olla. Ottaisi etäisyyttä ja pyrkisi olemaan rationaalinen. Ei auta eikä onnistu, jos on vähänkään avannut mieltään eläinoikeuksille ja niiden puutteille.

Yksilön teot

Kaiken tämän ilmastokriisin ja väkivallan keskellä tulee helposti tunne, ettei omilla teoilla ole merkitystä ja ettei yksittäinen ihminen voi asioille mitään. Kyllä voi, ainakin omassa elämässään. Helpoin tapa aloittaa juuri nyt, tammikuussa, on osallistua Oikeutta eläimille järjestön järjestämään Vegaanihaasteeseen. Omien arvojen mukaiseen elämään pyrkiminen vähentää ahdistusta ja vegaanius on eläinoikeusnäkökulmasta parasta mitä voi tehdä. Se, että pyrkii jättämään kaiken eläinperäisen pois elämästään, vähentää syyllisyyttä valtavasti. Vegaanius on helpointa aloittaa ruokavaliosta ja sillä mitä syöt on suuri merkitys paitsi eläimille myös ilmastolle. Lähes neljäsosa maapallon kasvihuonepäästöistä syntyy ruoantuotannosta ja liha- ja maitotuotteiden hylkäämisellä on paljon suurempi vaikutus kuin lentomatkojen vähentämisellä. Vegaanihaasteeseen osallistuja saa päivittäin sähköpostiinsa nipun reseptejä ja paljon tietoa ruokavaliosta ja siihen siirtymisestä. Suosittelen. https://vegaanihaaste.fi/

Helppo tapa toimia suoraan eläinten hyväksi on myös ryhtyä lahjoittajaksi eläinoikeus- ja eläinsuojelujärjestöihin tai tukea eläinsuojelukeskuksia niiden arvokkaassa työssä. Seuraava askel voi olla mielenilmaisuihin osallistuminen tai mielipidepalstalle kirjoittaminen. Myös eläinoikeuksia polkeville yrityksille voi lähettää suoraa palautetta. Kaikki paine mitä yksilötasolta tulee vaikuttaa. Toiminta kannattaa, tietenkin eläinten vuoksi, mutta myös aivan itsekkäistä syistä.

Äänestäminen on paras ilmastoteko

Eläinoikeusongelma on rakenteellinen ongelma, ei pelkästään meidän yksilöiden syy eikä todellisuudessa myöskään meidän ratkaistavissa. Asioiden pitää muuttua lainsäädäntötasolla, jos halutaan todellisia, merkittäviä muutoksia ja siksi on tärkeää, että kerromme kantamme poliittisille päättäjille. Kansanedustajille voi lähettää viestejä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa ja voi allekirjoittaa adresseja ja vetoomuksia, joissa vaaditaan muutoksia eläinoikeusepäkohtiin. Tehokas tapa on myös liittyä puolueeseen, joka ajaa eläinoikeusasioita. Ja itseasiassa vaaleissa äänestäminen, se on kaikista paras ilmasto- ja eläinoikeusteko. Asiat etenevät hitaasti. Pitää yrittää olla kärsivällinen ja sinnikäs.

Ja ahdistus, onko se niin vaarallista, jos ihmistä ahdistaa nähdessään rehellistä ja realistista eläinoikeuskuvastoa tuotantoeläimistä ja muista. Lukemattomien eläinten kohtalo on paljon pahempi kuin ahdistuneisuus. Julman eläinvideon katsojalle aiheuttama pahoinvointi on pientä siihen verrattuna mitä videossa esiintyvälle eläimelle tapahtuu. Onhan mahdollista, että dokumenttien aiheuttama syyllisyys ja häpeä herättää meissä empatiaa ja halua aktiivisesti toimia asioiden puolesta. Parhaimmillaan ahdistus saa toimimaan.

tarja

Eläimet uutisissa

Eläimet uutisissa

”Noin tuhannen neliön sikalassa oli suuri tulipalo – 250 sikaa kuoli. Palomestari ei uskalla tässä kohtaa arvioida palon syttymissyytä eikä palossa aiheutuneiden menetysten rahallista arvoa.”
” Palaneen sikalan osakas kertoo: Sikalapalo aiheutti miljoonavahingot – Tämmöistä elämä on joskus”
”Suomalaista sianlihaa viedään nyt massoittain Kiinaan”
”Lisääntyvä kanansyönti kasvattaa myös broileritiloja – 150 000 lintua ei ole enää harvinaisuus”

 

Uutisten eläimet ovat massaa, jota kuvataan numeraalisena määränä, kiloina ja euroina. Uutinen on ”hyvä” ja positiivinen, jos eläimiin kohdistuva toiminta kasvattaa vientituloja, tuo lisää kannattavuutta tai aikaansaa tuottoa sijoitukselle. Eläimiä kohdannut onnettomuus, vaikkapa sikalapalo, on ikävä uutinen siitä syystä, että se aiheuttaa suuria kustannuksia tuottajalle ja heikentää sianlihan toimitusvarmuutta.

Uutisessa unohtuu eläimen näkökulma. Unohtuu se, miten jokainen eläin on yksilö, jolla on oma luonteensa ja erityispiirteensä, ja yksi ainutkertainen elämä. Samoin se, miten eläimet kärsivät suurissa tuotantohalleissa. Uutisessa ei myöskään pohdita, miltä tuntuu pelko ja paniikki, miltä tukehtua savuun tai palaa kuoliaaksi, pääsemättä ulos häkistä tai aitauksesta.

Uutisessa ei kuvata myöskään sitä, mitä tuotannon lisäys tarkoittaa jokaisen eläimen ainoan elämän kannalta. Lisää emakoita, jotka makaavat häkeissä eivätkä saa hoitaa poikasiaan. Lisää lehmiä, joilta viedään vasikat heti synnytyksen jälkeen. Lisää nopeasta kasvusta kärsiviä lintuja, joiden katkenneita jalkoja tai siipiä ei eläinlääkäri hoida. Lisää verkkopohjaiseen häkkiin syntyviä ketunpoikasia, joiden jalat vääntyvät. Lisää silppuriin heitettyjä vastakuoriutuneita tipuja, jotka sattuvat syntymään kukonpoikina. Lisää lapsina tai hyvin nuorina tapettuja eläimiä, sikoja, emolehmiä, sonnivasikoita, vuohia, ankkoja, kukkoja, kettuja, minkkejä, munijakanoja, supikoiria, broilereita…

Eläinten älykkyys, tietoisuus ja tuntoisuus on jo pitkään tiedostettu, mutta uutisoinnissa se unohtuu jonnekin. Mihin ihminen on kadottanut empatiakykynsä? Missä viipyy toimittajakunta, joka murtaa perinteisen tavan uutisoida eläintuotannosta ja nostaa esiin myös eläimen näkökulman?

Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg kirjoittaa toiveistaan muille toimittajille joulukirjeessään 20.12.2019: ”Toivon lisää juttuja eläimistä – ei yksittäisistä eläintarhan tai akvaarion otuksista, jotka ovat saaneet pentuja tai tehneet jotain hassua, vaan eläinten ajattelusta ja toimista ja ihmisten suhteesta muihin lajeihin.”

Muutos on mitä ilmeisimmin tuloillaan. Keinolihan tuotekehitys etenee, kasviperäinen tuotanto lisääntyy, veganismi valtavirtaistuu. Moni vegaani rinnastaa eläinten syönnin yhtä vastenmieliseksi kuin ihmissyönnin. Mikäli ihminen lajina kehittyy, tulee eläinten syöminen todennäköisesti olemaan outoa ja harvinaista, ajatuksenakin epämiellyttävää, ja häpeällinen vaihe ihmisen historiassa. Sitä tulevat tulevaisuuden uutisetkin kummastelemaan.

-taru

Vietnamilaiset “kevyt”kääryleet

Vietnamilaiset “kevyt”kääryleet

Ajettelin vähän keventää meidän perheen ruokavaliota kevättä kohden. Jostain syystä syksyn pimenevät ja kylmenevät kelit tuntuvat vaativan perinteisiä ja aika raskaitakin kotiruokia, mutta heti joulun jälkeen mieliteot muuttuvat. Tässä älyttömän helppo aasialaissävytteinen ruokalaji, joka sopii myös yhdessä vaikkapa vieraiden kanssa valmistettavaksi. Näistä aineksista syntyy noin 10 pulskaa rullaa.

Vietnamilaiset kevytkääryleet

  • riisipaperiarkkeja
  • marinoitu tofupala
  • riisinuudeleita
  • persimoni tai mango tai papaija
  • avocado
  • granaattiomena
  • porkkana
  • puolikas kiinankaali
  • nippu kevätsipulia
  • tuoretta korianteria
  • tuoretta minttua
  • tuoretta tai sushi-inkivääriä
  • kuumaa vettä

limedippi

  • 2 limea
  • nonfish-kalakastiketta
  • vaahterasiirappia
  • japanilaista soijakastiketta
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 mietoa chiliä

maapähkinä-kookosdippi

  • valmis vegaaninen Satay-kastike
  • tilkka ruokaöljyä
  • paahdettuja suolapähkinöitä

 

Laita tofukimpale kahden lautasen väliin painon alle valuttamaan liiat nesteet pois. Laita riisinuudelit kuppiin ja kaada päälle kiehuva vesi. Pese ja suikaloi valitsemasi hedelmä. Halkaise avocado, poista siemen ja koukkaa lusikalla hedelmäliha suikaloitavaksi. Purista kastikeeseen varatusta limestä vähän mehua avocadopalojen päälle etteivät ne tummu. Kuori porkkana ja vetele kuorimaveitsellä ohuiksi lastuiksi.

Halkaise grannaatiomena “päiväntasaajan” kohdalta kahtia ja aseta puolikas kämmenellesi kulhon päälle halkaistu puoli kättä vasten. Naputtele kuoripuolelta napakasti lusikalla siemenet irti. Ja toiselle puolikkaalle sama homma. Silppua kiinankaali, kevätsipuli ja yrtit. Valuta turvonneista nuudeleista vesi pois.

Asettele kaikki ainekset isolle lautaselle omiin lohkoihinsa, inkiväärisiivut vaikka korianterin ja mintun kylkeen. Siivuta valutettu tofu ja paahda siivut ruokaöljyssä pannulla kauniin ruskeiksi. Kun tofut ovat valmiit ja siirretty tarjoiluastiaan, paahda vielä kourallinen suolapähkinöitä samassa pannussa.

Sekoita kahden limen mehuun maun mukaan nonfish-kalakastiketta ja hyvää japanilaista soijakastiketta. Lorauta sekaan siirappia ja purista valkosipulinkynnet joukkoon. Silputtu chili ja tuore korianteri viimeistelevät kastikkeen.

Maapähkinä- kookos dipin teen valmiista Satay-kastikkeesta ohentamalla sitä hiukan miedonmakuisella ruokaoljyllä. Päälle paahdettuja suolapähkinöitä.

Varsinainen rullanvalmistus tehdään meillä ruokapöydässä ja jokainen valitsee täytteet oman makunsa mukaan. Laita isolle lautaselle kuumaa vettä, jossa riisipaperipyörylää liotetaan hetki niin, että se pehmenee helposti käärittäväksi. Siirrä arkki omalle lautasellesi ja laita keskelle täytteitä melko maltillisesti. Taita arkin sivut keskelle rullan päiksi ja kääri mahdollisimman tiivis paketti. Itse tykkään kääriä muutaman rullan kerralla valmiiksi. Jokaiselle syöjälle voi olla kiva laittaa oma dippikulho, jossa rullaansa liottaa. Hyvää!

Kati

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uuden vuoden lupauksia?

Uuden vuoden lupauksia?

Tiesitkö, että kana on viisi kertaa oppivaisempi kuin koira, että sika on siisti eläin ja rotta empaattinen? Että näillä kaikilla on mieli, tietoisuus ja tunteet ihan kuten meilläkin? Eläimet ovat kovin kaltaisiamme, mutta kohtelemme niitä todella huonosti. Hyvinvointimaa Suomessa eläimellä ei ole oikeutta elämään, lajitoverien seuraan, liikkumiseen, emon hoivaan, eikä edes aina juomaveteen.

Me emme aiemmin tienneet. Tieto muutti elämäntapamme, ja sitä myöten miltei kaiken, niin ajattelutavan, ostokäyttäytymisen ja ruokavalion, ja herätti halun tehdä parhaamme eläinten aseman ja kohtelun parantamiseksi mm. jakamalla tietoa ja innostamalla muitakin mukaan. Muutokset alkavat arjen teoista ja valinnoista, ja tämän blogin tavoite on antaa tietoa, kannustusta ja vinkkejä siihen. Oma kokemuksemme on, että eläinkysymyksiin havahtuminen ja sen aiheuttamat elämänmuutokset ovat paras asia mitä meille on tapahtunut. Kysymys ei ole luopumisesta vaan saamisesta. Vanha toteamus taitaa pitää paikkansa: Ei ole varmaankaan yhtäkään vegaania, joka ei olisi todennut, miksei tehnyt tätä valintaa aikaisemmin.

Meillä on kuluttajina valtava voima, kun muutoksia tekee yhä useampi. Tarjolle tulee esimerkiksi yhä useampia kasviperäisiä elintarvikkeita, eläinkokeettomia puhdistusaineita ja kosmetiikkaa, ja ei-eläinperäisistä materiaaleista valmistettuja vaatteita ja kenkiä. Turhien ja suurta kärsimystä aiheuttavien tuotteiden myynti laskee, esimerkkeinä vaikkapa turkikset tai lehmänmaito. Yksilöiden valinnoilla on merkitystä, mutta koko muutosta ei voida sälyttää kuluttajien vastuulle. Tarvitaan yhteiskunnallisia toimia, kuten poliittisia päätöksiä ja lainsäädännön muutoksia. Näihinkin voi yksilötasolla vaikuttaa mm. äänestämällä tai tukemalla lainsäädännöllisiä muutoksia ajavia tahoja. Hyvä esimerkki jälkimmäisestä on Suomen eläinoikeusjuristit ry (https://www.elaintenvuoro.fi/), joka työskentelee tehokkaamman ja paremman eläinten suojelun puolesta eläinten perusoikeuksien tunnustamisen kautta. Yhdistys on esitellyt perustuslakimuutosehdotuksensa kansanedustajille syksyllä 2019 ja jatkaa tieteellistä työtä eläinoikeuden saralla. Yhdistystä voi tukea lahjoittamalla tai liittymällä kannatusjäseneksi.

Olipa oma seuraava askel eläinoikeuksien parantamiseksi mikä hyvänsä, se kannattaa. Toiminta eläinten hyväksi tuottaa energiaa ja hyvää mieltä, ruokavaliomuutokset terveyttä ja hyvinvointia, ja ympäristö kiittää. Samalla tulee hillittyä ilmastonmuutosta, sillä eläintuotannon päästöt ylittävät nykyään jopa kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt. Mitä sinä teet toisin vuonna 2020? Voit myös jakaa parhaat ideasi eläinoikeuksien edistämiseksi lähettämällä meille sähköpostia elaimellista.com@gmail.com. Julkaisemme koosteen parhaista vinkeistä!

-taru

Kokin lempiruoka eli pasta Bolognese

Kokin lempiruoka eli pasta Bolognese

Kaapit alkavat täyttyä mitä mainioimmista jouluruoista.  Tekeillä on Wellingtonia, vegaanisia luomulaatikoita, punajuuri carpacciota, kaviaaria perunasuurimoista, avocado cheviceä, porkkalaa… Mutta eihän niitä saa vielä syödä, mitäs sitten jouluna syötäis. Onneksi meillä on aina hätävara-ainekset pasta Bologneseen, tämän kokin lempiruokaan.

Pasta Bolognese

    • tummaa soijarouhetta n 2dl
    • purkillinen tomaattimurskaa
    • kalatamata oliiveja
    • pieni sipuli
    • paljon valkosipulia
    • chiliä
    • kasvisliemikuutio tai kaksi
    • mustapippuria
    • kouranpohjallinen kuivattua herkkutattia
    • teelusikallinen ruokosokeria
    • spagettia

Kuori ja siivuta valkosipuli. Kuori ja pilko keltasipuli pieneksi kuutioksi. Kuullota niitä hetki auringonkukkaöljyssä tai muussa paistamiseen soveltuvassa öljyssä isolla pannulla chilin kanssa. Lisää joukkoon soijarouhe sellaisenaan ja anna ruskistua hetki. Maukkaan Bolognesen taika on siinä, että soijarouhetta ei keitetä tai lioteta erikseen.

Kaada pannulle parin desin verran vettä ja murenna sekaan kavisliemikuutio tai pari. Kun neste on imeytynyt soijarouheeseen lisää tommaattimurska ja pieni määrä kuivattuja, murennettuja herkkutatteja lisäämään umamista makua. Lusikallinen ruokosokeria nostaa tomaatin makua. Heitä sekaan Kalamata- oliivit ja tilkka oliivien suolalientä niin suolaa ei tarvitse lisätä erikseen. Anna kiehua hiljakseen ilman kantta samalla kun keität spagetin.  Mausta paprikajauheella ja mustapippurilla.

Tarjoa oliiviöljyssä pyöritellyn pastan kanssa. Tähän annokseen lisäsin päälle vielä viimeiset lehtikaalin tuoreet versot nopeasti kuuman pannun kautta pyöräytettynä.

Saksalainen Barth-riesling on aika mainio vegaaninen pastaviini!

Kati

 

Joulumieltä sonneille

Joulumieltä sonneille

Olethan seurannut Poju-sonnin tarinaa? Jos et, löydät sen Eläimistä-sivun aiemmista teksteistä. Nyt Pojun uusimpiin kuulumisiin!

Pojua tapaamassa

Poju on kasvattanut paksun, pörröisen talviturkin! Se oli ensimmäinen huomiomme, kun kävimme toivottamassa Pojulle hyvää joulunaikaa. Viime vierailusta oli jo vierähtänyt pari kuukautta. Koska sonnipojat viettävät kaiken aikansa ulkona, kasvaa niille lämmin turkki talviajaksi. Se hämmästytti, sillä voisi kuvitella ihmisen pitkälle jalostaman lihakarjarodun olevan sopeutumaton oloihin, joissa niitä ei yleensä pidetä. Turkinkasvatuksen lisäksi Poju oli kasvanut korkeutta, mutta oli edelleen melko hoikka, sillä varsinaisen lihasmassan kasvu alkaa vasta kuin pituuskasvu alkaa olla saavutettu.

Ja miten suloinen Poju oli! Sonneja ei ehkä yleensä kuvata sanalla söpö, mutta sitä Poju on. Toki kummitätien näkökulma on aavistuksen subjektiivinen, mutta Poju on kyllä mitä kaunein sonni. Parasta oli nähdä sen voivan niin hyvin; Tarjan sanoin, Poju huokui rauhaa ja tyyneyttä. Se on myös virkeä ja oikeasti elossa, ja ystävyys sonnikavereiden kanssa näyttää vain syventyneen. Yhtään nahistelua pojilla ei ole kuulemma ollut, vaan yhdessä ja kylki kyljessä edelleen niin syödään kuin nukutaan. Onni on oma lauma!

 

 

Herkuttelua

Tuliaisiksi sonnipojat saivat leipää ja kakkupaloja, omenoita, porkkanoita, rehua, ja joulunpyhiä varten katosta riippuvan aktivointiherkun. Yhtään ei vierastettu, vaan kaikki tulivat heti syömään kädestä. Luottamus ihmisiin näkyi, eli näitä poikia pidetään ilmeisen hyvin. Osa tuomisista kaadettiin yhteiseen astiaan, eikä herkuista tapeltu nytkään, vaan hyvässä kaverihengessä popsittiin vati tyhjäksi. Aikoinaan kun Poju oli pieni ja ypöyksin navetassa, tapasin harjata sitä, mistä se nautti kovasti. Niinpä olin ottanut harjan mukaan, ja etenkin kaulan alta harjaaminen vaikutti tuntuvan edelleen aika mukavalta. Niin kovin samanlaisiahan tässä ollaan, sillä kukapa ei nauttisi hieronnasta tai herkuista, oli sitten ihminen tai sonni.

 

Ulkoilmaelämää

Lounaissuomalainen joulumaisema harvoin muistuttaa joulukorttien kuvitusta. Nytkin on satanut jäistä vettä viikkotolkulla, ja paraskin laidun, metsä, tai muu maa-alue on yhtä vetistä sotkua. Onneksi sonnien laidun on viettävää rinnettä, johon vesi ei jää makaamaan. Paikalle on ajettu syksyn mittaan myös kuormakaupalla hiekkaa ja soraa mutaisuutta vähentämään. Sonnit olivat välillä samalla laitumella äskettäin varsoneen tamman kanssa, mutta hassu episodi pitää ne toistaiseksi erillään. Varsalla oli todettu ripuli, joka johtui sonnien takapuolten nuolemisesta. Sonnit olivat kyllä kuulemma nauttineet suuresti tästä puhtaanapitopalvelusta.

 

Toivottavasti talven mittaan saadaan lunta, jotta Poju pääsee ensimmäistä kertaa elämässään piehtaroimaan puhtaaseen lumeen. Eiköhän se innostu lumesta siinä kun lapset yleensäkin. Tästä kuultaneen jatkossa lisää.

 

 

taru

Pannuburger

Pannuburger

Tänään tarttui lähikaupasta mukaan uusi kotimainen haastaja Beyond Meat -herneproteiinipihville, Poutun Muu-burgerpihvi. Siitä siis testiburgeri samantien. Vaikuttaa aivan mainiolle vaihtoehdolle. Maku on hyvä, koostumus vähärasvaisempi ja vähän kuohkeampi kuin kilpailijalla. Hintakin oli huokeampi. Tätä voi maistaa toistekin.

Pannuburger

    • burgerpihvi
    • sämpylä tai reissumies
    • pari siivua vegaanista juustoa
    • paksu tomaattisiivu
    • pari paksua sipulisiivua
    • valkosipulisuolakurkku
    • Dijon original -sinappia
    • omenasosetta
    • ketsuppia
    • paistoöljyä tai margariinia
    • suolaa ja pippuria
    • salaattia, esim rucolaa
    • balsamico-viinietikkaa ja hyvää oliviiöljyä

Sekoita omenasoseesta ja Dijon-sinapista sopivan makea “kastike”. Minun makuni mukaiseen tulee kaksi kolmasosaa omenaa ja yksi osa sinappia.

Laita isolle pannulle tilkkaseen rasvaa paistumaan ensimmäiseksi pihvi ja sipulit. Kun pihvi on kääntövalmis, lisää tomaattisiivu ja leipäsiivut samalle pannulle. Toisen leipäsiivun päälle voit laittaa vegaaniset juustosiivut sulamaan. Kun pihvi on kauniin ruskea toiseltakin puolelta, ovat muutkin ainekset valmiit.

Laita lautaselle reipas määrä rucolaa, päälle loraus balsamicoa ja oliiviöljyä. Kasaa burgeri salaattipedin päälle. Ketsuppia ja sinappi–omenakastiketta käytetään meillä reilusti.

 

Vegaaniruoka, ärsyttävän terveellistä ja liian vaivalloista?

Vegaaniruoka, ärsyttävän terveellistä ja liian vaivalloista?

Vegaanit ovat puritaaneja askeetteja, pureskelevat porkkanoita, juovat lähdevettä ja kieltäytyvät kaikesta herkuttelusta. Tähän käsitykseen törmää usein. Helposti ajattelee, että kaikki lihaisat makkarat, kermaiset juustot ja jäätelöt sekä mehevät häränlihapihvit lautaseltaan poisjättävä vegaani syö kevyesti ja terveellisesti. Asia ei välttämättä ole niin. Vegaanit eivät ole yhtenäinen massa, vaan vegaani voi siis olla myös ihan tavallinen epäterveellisesti syövä pullukka.

Vegaanius ei ole dietti

Vegaaniruokavalion voi koostaa aivan samalla tavalla terveellisesti tai epäterveellisesti kuin sekaaniruokavalionkin. Vegaani syö halutessaan hampurilaisaterioita, pizzaa ja pastaa. Vegaani herkuttelee makeisilla, suklaalla ja jäätelöillä, jopa homejuustoilla. Leivokset, pullat ja täytekakkut eivät ole poissuljettuja. Sukujuhlien ikisuosikki voileipäkakkukin kuuluu ruokavalioon. Makkarakeitto ja pasta bolognese onnistuu myös vegaanisena. Makeita virvoitusjuomia, viinejä ja olutta juo moni.

Vegaaniruokavalio ei ole dietti. Ainut asia mikä erottaa sen sekaaniruokavaliosta on se, että kaikki eläinperäinen jätetään pois. Lehmän- ja vuohenmaitotuotteet korvataan kasvispohjaisilla esim. soija- ja kauramaidoilla ja -kermoilla. Niistä valmistettuja jäätelöitä, kermoja ja maitoja löytyy hyvä valikoima. Makkaroita valmistetaan tavallisimmin seitan- ja tofupohjaisina. Niitä löytyy sekä grillattaviksi, leivänpäälle ja vaikkapa siihen makkareittoon sopiviksi. Uusia kasviproteenituotteet tulee markkinoille jatkuvasti lisää. Levitteitä löytyy paljon. Voita korvaavia, maultaan erinomaisia kasvisrasvatuotteita löytyy kauppojen hyllyiltä helposti.

Vegaani voi syödä eineksiä

Jokainen vegaani ei kokkaa kaikkia aterioitaan alusta saakka tuoreista raaka-aineista. Kiireiseen arkeen vegaanille löytyy monenlaisia eineksiä ihan perusmakaroonilaatikosta ja hernekeitosta alkaen. Löytyy pihvejä ja pyöryköitä, suikaleita, nyhtöjä ja kebabeja. Ja netti on täynnä reseptejä myös himokokkaajalle ja ruokahifistelijälle. Ainakin pääkaupunkiseudulla vegaaniruokaa on nykyisin hyvin saatavilla ihan lähikaupoissa.

Ainoat ravintoaineet mitä kasvispohjaisiasta ruuista ei saa ovat B12-vitamiini ja kolesteroli. B12-vitamiinia lisätään eläintenrehuun ja lihansyöjä saa sen sitä kautta. Vegaanin on helppo napata vitamiini purkista. Kolesterolin puuttuminen tuskin haittaa ketään. Ja eläinten henkiä tulee tietysti säästettyä. Ja kärsimystä.

 

tarja