Hyvästit pikadieeteille, tervetuloa elämänmuutos

Hyvästit pikadieeteille, tervetuloa elämänmuutos

Koronavirus ohjaa tämänhetkistä yhteiskunnallista keskustelua. Se on vaikuttanut ihmisten arkeen kaikkialla maailmassa sekä myllertänyt talouden ja yritystoiminnan. Ennemmin tai myöhemmin tämä pandemia on ohi, mutta mitä sen jälkeen?

Skenaarioita on monia. Osassa ennustetaan paluuta aiempaan ja nopeaa pyrkimystä elinkeinotoiminnan elpymiseen, tuotannon käynnistymiseen ja maailmantalouden uuteen kasvuun. Osassa pohditaan muutoksen mahdollisuutta, josko eettisempi ja kestävämpi elämäntapa olisi mahdollista nyt kun olemme huomanneet voivamme tulla toimeen vähemmälläkin kuluttamisella ja matkustamisella.

 

“Vähäiselle keskustelulle on jäänyt koronaviruksen syy ja se, miten vastaavia viruksia voisimme tulevaisuudessa välttää”

 

Melko vähäiselle keskustelulle on jäänyt koronaviruksen syy ja se, miten vastaavia viruksia voisimme tulevaisuudessa välttää. Koronavirus on seurausta ihmisen ylimielisyydestä luontoa kohtaan. Sen ja monen muun viruksen samankaltaista taustaa on tuotu julkisuudessa esiin kovin vähän. Koronan, ebolan, SARSin, HIVin, lintu- ja sikainfluenssan ja monen muun eläimistä ihmisiin siirtyneen viruksen taustalla on tehoeläintuotanto sekä villieläinten tappaminen ruoaksi, lyhyesti lihansyönti. Jos villieläinten käyttöä ruoaksi ei rajoiteta rajusti, vaanii villieläintoreilla todennäköisiä tekijöitä uusiin viruksiin. Tehotuotantotilojen massiiviset eläinmäärät ahtaissa tiloissa luovat yhtä lailla puitteet uusien eläinperäisten virusten synnylle. Tähän yhdistettynä runsas antibioottien syöttäminen eläimille varmistaa entistä vastuskykyisempien taudinaiheuttajien synnyn.

Kuvat tehotuotantotiloilta ja villieläintoreilta ovat tuskin jääneet keneltäkään näkemättä. Olemme tietoisia eläintuotannon eettisistä kysymyksistä ja entistä useampi herää pohtimaan mikä oikeuttaa toisen tietoisen olennon tappamisen vain omien makuhermojen miellyttämiseksi. Tiedämme myös eläintuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksista liittyen mm. maaperän pilaantumiseen, veden saastumiseen ja metsien hakkaamiseen laidunmaiden ja rehun kasvatuksen lisäämiseksi. Lihan ja maitotuotteiden syömisen negatiiviset terveysvaikutukset ovat myös tiedossamme.

 

“Parhaimmillaan se aikaansaa elämänmuutoksen, joka vähentää eläintuotantoa ja tuottaa ruokaa ekologisemmin ja eettisemmin”

 

Eläinten hyväksikäyttö on kiihtynyt vauhdilla muutamassa vuosikymmenessä. Ilmastonmuutos ei ole saanut meitä toistaiseksi ymmärtämään eläintuotannon vähentämisen välttämättömyyttä. Koronaviruksen seuraus ei toivottavasti ole pikadieetti, joka rajoittaa kulutustamme vain hetkellisesti kriisin ajan. Parhaimmillaan se aikaansaa elämänmuutoksen, joka vähentää eläintuotantoa ja tuottaa ruokaa ekologisemmin ja eettisemmin.

Hallituksemme on lyhyessä ajassa pystynyt vaikeisiin ja nopeisiin ratkaisuihin kriisin hillitsemiseksi. Pystymme halutessamme talouden ja yhteiskunnan uudelleenjärjestelyihin myös kriisin jälkeen. Voimme edelleen vähentää liikennettä ja jatkaa etätyötä kun mahdollista. Voimme rajoittaa eläintuotantoa ja siirtää maataloustukia eläintuotannosta kasvituotantoon, tukea uusia kasviperäisiä innovaatioita ja alan tuotekehitystä, sekä kannustaa kasvisruokavalioon ja käyttää kohenevasta kansanterveydestä säästyvät varat entistä parempaan julkiseen terveydenhuoltoon.

On ymmärrettävä myös asian globaali luonne ja välttää juupas eipäs-väittelyä siitä, onko eläintuotanto Suomessa paremmalla tolalla kuin muualla. Eläintuotannon ongelmia on kaikkialla. Suomessa on aika lopettaa monessa muussa maassa jo pitkään kielletty turkistuotanto, samoin on kiellettävä julmia eläintuotannon käytänteitä kuten parsinavetat, porsitushäkit, sikojen hiilidioksiditainnutus ja kukkotipujen elävänä silppuaminen. Muistetaan myös, miten paljon meillä on eläinperäiseen ruokaan ja maitotuotteiden runsaaseen käyttöön liittyviä sairauksia ja syöpiä. Ei myöskään vähätellä mitä väliä on pienen Suomen tekemisillä, sillä suomalaisten kulutus ylittää monin verroin keskiarvon vastaten mm. 20 miljoonan intialaisen tai 40 miljoonan etiopialaisen kulutusta.

Toivottavasti hallitus jatkaa vaikeiden mutta välttämättömien päätösten tekoa myös koronakriisin jälkeen. Koronavirus on kuitenkin pientä verrattuna siihen mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan, jos nyt ei toimita.

Kriisissä on aina myös mahdollisuus. On tahdon asia, tartummeko siihen.

 

-taru

 

Kuva: Oikeutta eläimille

Kasvun aikaa

Kasvun aikaa

Ikkunalaudalla olevista ruukuista nousee ensimmäisiä vihreitä hentoja tomaatin- ja paprikantaimia. Joka vuosi se herättää ihmetystä. Luonto on nyt intensiivisesti läsnä muutoinkin. Liikenteen melua on aiempaa vähemmän ja lähellä sijaitsevalta lentokentältä ei kuulu mitään. Kuuluu vain keväistä linnunlaulua ja tuulta puiden latvoissa. On kuin ilmakin olisi helpompaa hengittää. Etätöitä riittää, mutta silti vallitsee rauhoittava kiireettömyyden tuntu.

Koronaviruksesta ei ole seurannut pelkkää pahaa. Kirjoitin aiemmin jutun siitä, miten koronaviruksen, kuten monien muiden maailmaa uhkaavien virusten, esimerkiksi HIV, SARS tai lintu- ja sikainfluenssa, taustalla on eläintuotanto ja villieläinten hyväksikäyttö. Lyhyesti siis eläintensyönti. Jos olisimme vegaaneja tai kasvissyöjiä, valtaosa pandemioista vältettäisiin. Voisimme muutenkin paremmin ja olisimme terveempiä. Ilmastonmuutoksen hillintä helpottuisi ja ympäristöongelmat vähenisivät. Eläimille aiheutetun kärsimyksen määrä vähenisi, kun valtaisaa joukkoa erilajisia eläimiä ei tarvitsisi kasvattaa ihmisten ruoaksi. Uusia sademetsiä ei tarvitsisi hakata, kun eläimille ei täytyisi kasvattaa niin paljon rehua. Lajikatoa voitaisiin estää, kun villieläinten tappaminen vähenisi.

On epärealistista odottaa eläintuotannon täydellistä loppua, vaikka sitä miten toivoo. Jo eläintuotannon vähenemisellä olisi kuitenkin suuri merkitys kaikkien edellä mainittujen hyvien asioiden etenemiseen. Kunhan villieläinten hyödyntäminen kielletään ja eläintuotantoa rajoitetaan rajusti, voidaan pienempää eläinmäärää kasvattaa ilman mittavien epidemioiden syntyä ja samalla parantaa ruoaksi kasvatettavien eläinten elinolosuhteita.

Pitemmällä aikajaksolla ihmisen kehitys edellyttää kuitenkin siirtymistä vegaaniseen maailmaan. Eettinen elämäntapa ja sosiaalinen tasa-arvo tarkoittavat kaiken elämän kunnioittamista. Ihminen ei tarvitse lihaa tai eläimistä peräisin olevia tuotteita mihinkään. Kaikilla elävillä olennoilla on itseisarvo, eli eläimen arvo ei ole riippuvainen sen arvosta ihmiselle. Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä.

Koronavirus tarjoaa suuntaa kohti parempaa elämää. Tämä ei tarkoita myötätunnon puutetta siihen sairastuneita tai jopa menehtyneitä tai heidän läheisiään kohtaan, vaan sen huomioimista, että meillä on olemassa vaihtoehto välttää vastaavia tilanteita tulevaisuudessa. Ruokavalio on helppo keino aloittaa. Ikkunanlaudan tomaatintaimista ei ole tänään vielä apua päivällislasagnen valmistukseen. Se valmistuu kuitenkin helposti linssien, kaurakerman ja vegaanijuuston avulla, lisukkeeksi kotimaista porkkanaraastetta ja etikkakurkkuja. Eikä ketään tarvinnut satuttaa.

Pidetään huolta toisistamme. Lajista riippumatta.

 

-taru

Mitä me häpeämme huomenna?

Mitä me häpeämme huomenna?

Viime päivinä ihmiskuntaa on muistuteltu ottamaan opikseen aiemmista virheistään, kun natsi-Saksan kuuluisimman keskitys- ja tuhoamisleirin Auschwitz-Birkenaun vapauttamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Juutalaisvainot ovat eräs ihmiskunnan suurista häpeänaiheista, samoin kuin monet sodat, terroriteot, tai orjuus. Häpeää aiheuttavat myös monet aiemmat kummalliset kiellot, kun naiset eivät saaneet äänestää tai kelvanneet papiksi, tai kun homoseksuaalisuus oli laitonta. Mutta mitä häpeää oma sukupolveni, mitkä tekomme tai tekemättä jättämisemme meitä tulevat hävettämään lastenlastemme edessä?

Vahva arvaukseni nostaa jaetulle ykkössijalle eläinten kohtelun ja ilmastonmuutoksen. Jaetulle, koska nämä kaksi asiaa kietoutuvat tiukasti toisiinsa. Eläintuotannon päästöt ylittävät kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt, ja eläintuotanto aiheuttaa lukemattomia ympäristöongelmia vesistön likaantumisesta maaperän köyhtymiseen. Eniten uskon ja toivon meidän häpeävän kuitenkin eläinten kohtelua. Toivon, koska se tarkoittaa, että asiat tulevaisuudessa muuttuvat. Uskon, koska eläinten kohtelu on niin äärettömän julmaa ja massiivista. Ihmisen on kiistattomasti todistettu olevan yksi laji muiden joukossa, mutta ylivoimallaan se on saanut kaikki muut lajit joko kärsimään tai häviämään. Ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto on valtava, ja maailmassa jäljellä olevista lajeista vain 4% on enää villieläimiä, kaikki muu on ihmisen karjaa. Karjan määrä on valtava, ja tehotuotannossa kärsivien ja kuolevien yksilöiden määrä sellainen, että sitä ei tahdo ymmärtää. Pienessä Suomessakin yhdessä vuodessa teurastetaan 79 miljoona eläintä.

Häpeää aiheuttaa erityisesti se, että ihminen ei kaikesta tieteen tarjoamasta tutkimusnäytöstä huolimatta tahdo käsittää eläinten mielen ja sielun olemassaoloa, niiden ihmisen kaltaista tietoisuutta ja tuntoisuutta, kykyä tuntea niin iloa, surua tai kipua. Järjen vähyydestäkään ei voi muita eläimiä syyttää, sika tai varis kun ovat älykkyydeltään kouluikäisen lapsen tasolla. Rotan nokkeluus, norsun empatiakyky ja muisti, delfiinien kommunikointikyky tai tiaisten monipuolinen lauserakenne ovat hämmästyttäviä näyttöjä eläinten kognitiivisista taidoista. Toisaalta, miksi eläinten hyvä kohtelu edes edellyttäisi niiltä mielen nokkeluutta? Kuvaahan länsimaisen yhteiskunnan moraalin tasoa miten se huolehtii vähempiosaisistaan ja heikoimmistaan kuten vanhuksista, lapsista ja vammaisista, heidän älykkyysosamäärästään huolimatta. Miksi ei niistä kaikista heikoimmista, eläimistä, joilla ei tässä yhteiskunnassa ääntä ole ollenkaan eikä edes lain suomaa suojaa turvanaan? Laki kun kohtelee eläintä yhä vain pelkkänä esineenä, vaikka yrityksiä tuoda eläimen itseisarvo lakiin on sitkeästi yritetty. Valtaosalla ns. tuotantoeläimistä ei ole oikeutta liikkumiseen, omien jälkeläistensä hoivaan, lajitoverin seuraan, vanhuuteen, monilla ei edes juomaveteen…ja yhdelläkään ei ole oikeutta elää. Tämän tajuaminen ja eläinten kaltoinkohtelun ymmärrys tulevat vastaan jossain kohtaan, mikäli ihmiskunnassa tapahtuu minkäänlaista moraalista kehitystä. Lapsenlapsemme tulevat kauhistelemaan: mitä me teimme muille eläimille.

Arvelen, että ennen kuin häpeä eläinten kohtelusta iskee, tulee lihahäpeä, josta on jo nähtävissä merkkejä. Veganismi laajenee, ja enemmistö vegaaneista kertoo valintansa syyksi eläinten huonon kohtelun. Kuvia grillissä paistuvista lihapihveistä ei haluta sosiaalisessa mediassa enää jakaa, ellei toivo leimautuvansa itsekkääksi ja ympäristöongelmia väheksyväksi juntiksi. Muutosta tulee auttamaan uusien keino- tai kasvilihojen ilmestyminen kauppojen hyllyille ja soluviljellyn lihan yleistyminen. Vaikka ei eläinten oikeuksista välittäisi, tulee eläinperäisten tuotteiden kulutus vähenemään ainakin länsimaissa, kun niiden aiheuttamat ympäristöongelmat tiedostetaan nykyistä paremmin.

Ilmastonmuutos tulee olemaan toinen vaikeasti selitettävä asia seuraaville sukupolville; miksi me emme tehneet mitään, vaikka tiesimme ja näimme koko ajan mitä tapahtuu? Ilmastonmuutos kietoutuu laajempaan kestävyyskriisiin, johon myös suhtauduimme välinpitämättömästi. Kulutamme ja ostamme, aina uutta pikamuotia, kodinkonetta ja sisustustavaraa, vaikka kaatopaikat täyttyvät ja merissä ajelehtii muoviroskaa valtavina lauttoina. Lennämme lomamatkoille ja jaamme matkoistamme kuvia mitä ostamme, syömme ja juomme, ja pahimmillaan miten poseeraamme eksoottisen eläimen kanssa samassa kuvassa. Kuten lihahäpeästä, lentohäpeästä on jo nähtävissä merkkejä, ja moni on tietoisesti vähentänyt matkustamistaan. Sosiaalinen media ei kuitenkaan unohda, ja meillä tulee olemaan selittämistä jälkipolville miten niin huolettomasti matkustelimme. Selittämistä tulee vaatimaan myös antibioottien vastuuton käyttömme etenkin eläinten lääkitsemiksi ’varmuuden vuoksi’, kun antibioottiresistentit bakteerit yleistyvät.

Häpeän aiheita riittää. Varmaa on, että tulevat sukupolvet tulevat tuomitsemaan monia nykyisen elämäntapamme piirteitä.

 

P.S. Ehdit vielä käydä katsomassa näyttelyn 79  miljoonaa Helsingissä. 79 miljoonaa on valokuvaaja Emmi Kähkösen projekti, joka sai alkunsa vuohen syntymästä, jota Kähkönen oli kuvaamassa. Kokemuksesta heräsi kysymyksiä. Mikä on eläimen elinkaari? Mihin se päättyy? Mikä ihmisen rooli on? Keväällä 2018 yksi teurastamo avasi ovensa valokuvaajalle.

“Etupihalla on tuhannen litran juottoastia täynnä aivoja. Tilanne tuntuu niin absurdilta, että se vähän naurattaa.”

 

-taru

 

 

 

Eläimet uutisissa

Eläimet uutisissa

”Noin tuhannen neliön sikalassa oli suuri tulipalo – 250 sikaa kuoli. Palomestari ei uskalla tässä kohtaa arvioida palon syttymissyytä eikä palossa aiheutuneiden menetysten rahallista arvoa.”
” Palaneen sikalan osakas kertoo: Sikalapalo aiheutti miljoonavahingot – Tämmöistä elämä on joskus”
”Suomalaista sianlihaa viedään nyt massoittain Kiinaan”
”Lisääntyvä kanansyönti kasvattaa myös broileritiloja – 150 000 lintua ei ole enää harvinaisuus”

 

Uutisten eläimet ovat massaa, jota kuvataan numeraalisena määränä, kiloina ja euroina. Uutinen on ”hyvä” ja positiivinen, jos eläimiin kohdistuva toiminta kasvattaa vientituloja, tuo lisää kannattavuutta tai aikaansaa tuottoa sijoitukselle. Eläimiä kohdannut onnettomuus, vaikkapa sikalapalo, on ikävä uutinen siitä syystä, että se aiheuttaa suuria kustannuksia tuottajalle ja heikentää sianlihan toimitusvarmuutta.

Uutisessa unohtuu eläimen näkökulma. Unohtuu se, miten jokainen eläin on yksilö, jolla on oma luonteensa ja erityispiirteensä, ja yksi ainutkertainen elämä. Samoin se, miten eläimet kärsivät suurissa tuotantohalleissa. Uutisessa ei myöskään pohdita, miltä tuntuu pelko ja paniikki, miltä tukehtua savuun tai palaa kuoliaaksi, pääsemättä ulos häkistä tai aitauksesta.

Uutisessa ei kuvata myöskään sitä, mitä tuotannon lisäys tarkoittaa jokaisen eläimen ainoan elämän kannalta. Lisää emakoita, jotka makaavat häkeissä eivätkä saa hoitaa poikasiaan. Lisää lehmiä, joilta viedään vasikat heti synnytyksen jälkeen. Lisää nopeasta kasvusta kärsiviä lintuja, joiden katkenneita jalkoja tai siipiä ei eläinlääkäri hoida. Lisää verkkopohjaiseen häkkiin syntyviä ketunpoikasia, joiden jalat vääntyvät. Lisää silppuriin heitettyjä vastakuoriutuneita tipuja, jotka sattuvat syntymään kukonpoikina. Lisää lapsina tai hyvin nuorina tapettuja eläimiä, sikoja, emolehmiä, sonnivasikoita, vuohia, ankkoja, kukkoja, kettuja, minkkejä, munijakanoja, supikoiria, broilereita…

Eläinten älykkyys, tietoisuus ja tuntoisuus on jo pitkään tiedostettu, mutta uutisoinnissa se unohtuu jonnekin. Mihin ihminen on kadottanut empatiakykynsä? Missä viipyy toimittajakunta, joka murtaa perinteisen tavan uutisoida eläintuotannosta ja nostaa esiin myös eläimen näkökulman?

Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg kirjoittaa toiveistaan muille toimittajille joulukirjeessään 20.12.2019: ”Toivon lisää juttuja eläimistä – ei yksittäisistä eläintarhan tai akvaarion otuksista, jotka ovat saaneet pentuja tai tehneet jotain hassua, vaan eläinten ajattelusta ja toimista ja ihmisten suhteesta muihin lajeihin.”

Muutos on mitä ilmeisimmin tuloillaan. Keinolihan tuotekehitys etenee, kasviperäinen tuotanto lisääntyy, veganismi valtavirtaistuu. Moni vegaani rinnastaa eläinten syönnin yhtä vastenmieliseksi kuin ihmissyönnin. Mikäli ihminen lajina kehittyy, tulee eläinten syöminen todennäköisesti olemaan outoa ja harvinaista, ajatuksenakin epämiellyttävää, ja häpeällinen vaihe ihmisen historiassa. Sitä tulevat tulevaisuuden uutisetkin kummastelemaan.

-taru

Onnelliset siat ja lehmät?

Onnelliset siat ja lehmät?

Tuotantoeläimet

Missä kohtaa historiaamme, joku keksi nimetä tietyt eläinlajit tuotantoeläimiksi? Sana tuotantoeläin on jo karmiva. Se on lajisortoa puhtaimmillaan erotellessaan muutaman eläinlajin ihmisen tuotantovälineeksi ja antaessaan ikään kuin luvan alistaa näiden eläinten koko elämän ihmisen hyödyntavoittelun käyttöön. Niiden elämän ainut arvo on kiloissa ja euroissa.

Luomuvasikkakin itkee emänsä perään

Suomessa on n. 1 miljoonaa nautaa, joista osa elää edelleen laillisesti parsinavetoissa. Ne elävät elämänsä kaulassaan kiinni kytkettyinä, eivätkä pysty edes kääntymään. Parveen kytkeminen rajoittaa paitsi lehmän liikkumista, myös sen laumaeläimelle tärkeää kanssakäymistä lajikumppanien kanssa. Laissa on säädetty, että lehmällä tulee olla 60 päivänä vuodessa ulkoilumahdollisuus. 300 päivää on pitkä aika olla parressa.

Maitotiloilla lehmän tulee poikia joka vuosi, jotta maidontuotanto on jatkuvaa. Lehmät keinosiemennetään ja vasikat, joita lehmä luontaisesti imettäisi vuoden, erotetaan emostaan yleensä heti syntymän jälkeen. Ihminen haluaa vasikalle kuuluvan maidon. Maitotilat ovat yhteydessä lihantuotantoon. Lehmät teurastetaan noin 5-vuotiaina, vaikka niiden elinikä on noin 20 vuotta. Sonnivasikat teurastetaan 1–2-vuotiaina. Suomessa teurastetaan n. 180 000 nautaa vuodessa.

Ilmastokriisiin liittyvässä maatalouskeskustelussa lihan- ja maidontuottajat ovat alkaneet puhua onnellisista lehmistä, luomutiloista ja lempeästä kuolemasta. En pysty ymmärtämään, miten lehmän elämä voi olla onnellinen, jos se keinosiemennetään säännöllisin väliajoin, sen vasikat toisensa jälkeen riistetään siltä ja lopulta, yleensä noin 5-vuotiaana, tulee teurasauto ja kuljettaa sen teurastamolle tapettavaksi. Ystäväni tokaisi osuvasti: ”Kyllä se luomuvasikkakin itkee emänsä perään”.

Porsaat tapetaan alle puolivuotiaina

Onnellisen possun lihaa on myös markkinoilla. Sikoja on älykkyydeltään perinteisesti verrattu koiriin tai 5-vuotiaisiin ihmislapsiin. Uudempien tutkimusten valossa ne saattavat olla vielä älykkäämpiä. Sikoja emme näe usein, sillä suurin osa niistä elää lyhyen elämänsä sikaloissa, joissa niiden lajityypillinen käyttäytyminen on mahdotonta. Lihan takia kasvatettavat siat elävät karsinoissa, joissa tilaa on alle neliömetri satakiloista eläintä kohti.

Useimmissa sikaloissa emakot pidetään siemennysten ja porsimisten ajan niin pienissä häkeissä, etteivät ne pysty kääntymään. Koska emakot porsivat 2–3 kertaa vuodessa, ne viettävät puolet vuodesta näissä häkeissä. Porsaat viedään teurastettavista 4,5–6 kk ikäisinä. Suomessa teurastetaan n. 2 miljoonaa sikaa vuodessa. Joissakin vapaaporsitussikaloissa siat saavat elää väljissä karsinoissa. Ne pääsevät liikkumaan vapaammin ja saavat ulkoilla halutessaan. Nekin teurastetaan muutaman kuukauden ikäisinä. Niidenkin arvo on kiloissa ja euroissa.

Vaihdoin ruokavalioni vegaaniseksi näistä ja muista eläinoikeudellisista syistä. En halua olla osa tuotantoeläimiä alistavaa, nöyryyttävää ja hyväksikäyttävää koneistoa. Counting animals -sivuston laskelmien perusteella kasvissyönti pelastaa 33 eläintä kuukaudessa verrattuna keskimääräiseen sekasyöjään. Syyllisyys vähenee edes hiukan.                                                    

 

tarja