Poju-sonnin juhannus

Poju-sonnin juhannus

Poju viettää tänä kesänä kolmatta juhannustaan. Ensimmäisen juhannuksensa hän vietti navetassa kahdestaan pässin kanssa äitinsä ollessa laitumella muiden lehmien ja hiehojen kanssa. Pojat eivät päässeet ulos. Välillä Poju ammui murheellisesti, ja äiti laitumelta vastasi.

Poju ja pässi olivat vierekkäisissä, ahtaissa karsinoissa, joissa ei ollut tilaa kuin seistä tai maata. Poikien ankea elämä säälitti, ja mietin jatkuvasti mitä olisi tehtävissä, teurasauton käynnin koko ajan lähestyessä. Kävin tuohon aikaan tässä pienessä navetassa toisinaan auttelemassa. Juhannuksena vein muutaman koivun karsinaan, jotta he saivat edes vähän vaihtelua ja maistella tuoreita lehtiä. Pässin sain toisinaan vietyä ulos koiran aitaukseen, jolloin hän sai edes nähdä ulkoilmaa ja vähän juostuakin, tosin suurimman osan juoksuaskelistaan hän käytti taluttajansa puskemiseen.

Kuva 1. Pojun ensimmäinen juhannus

Poju ei ollut koskaan käynyt ulkona, vaikka oli jo kahdeksan kuukautta. Hän ei ollut nähnyt aurinkoa, maistanut tuoretta ruohoa, tuntenut tuulta tai sadetta, tai edes juossut, koska tilaa ei ollut. Lisäksi voi vaan kuvitella miltä sosiaalisesta laumaeläimestä tuntui olla koko ajan yksin vailla lajitovereita. Elämä oli virikkeetöntä.

Juhannus oli ja meni. Elokuussa löysimme Pojulle uuden kodin, ja Poju välttyi teuraaksi joutumiselta.  Pojun ensi hetkistä uudessa kodissa, ensimmäisistä askelista ulkona, riemunhypyistä ja juoksusta uusien sonniystävien kanssa voit lukea aiemmista blogijutuista.

Nyt Pojulla on jo toinen juhannus uudessa kodissaan, jossa laidunta ja vaihtelevaa maastoa riittää. Poju saa itse valita maatako koivujen varjossa vai auringonpaahteessa. Tämä musta ranskalainen valitsee yleensä paahteen, vaikka kyyttökaverit nauttivat mieluummin kesästä puiden varjossa. Pojusta on kasvanut valtavan kokoinen, ja hän painaa henkilöauton verran. Silti hän on säilyttänyt kiltin ja hellän luonteensa. Hän tulee yhä luo, nuuhkii tulijaa varovasti ja nauttii rapsutuksista. Älykkyydestä kertonee ainakin se, että kun hän haistaa, ettei aitalangoissa ole sähkö päällä, hän nostaa varovasti päällään ylintä lankaa, ja astuu, varovasti jalka kerrallaan, alimpien lankojen yli. Sitten hän kuljeskelee tutkimassa lähiympäristöä, poistumatta kuitenkaan omalta tontilta. Sitten hän palaa, jälleen yhtä taitavasti, omalle laitumelle, sähkölankoja rikkomatta.

Kuva 2. Poju ja kaverit

Poju lienee sittenkin syntynyt onnellisten tähtien alla, vaikka elämän alku ei näyttänyt lupaavalta. Pojun navetta-aikaisista lajitovereista ei liene enää kukaan elossa. Sonnivasikat kun laitetaan ”turhina” jo nuorina teuraaksi, ja lehmät 3-5-vuotiaina, kun eivät enää tuota vasikoita ja maitoa. Naudan elinikä olisi kuitenkin 20-30 vuotta. Lihansyöjät harvoin tulevat ajatelleeksi, että syövät itse asiassa lapsia tai teini-ikäisiä. Onneksi maailma on muuttumassa, ja yhä useampi oivaltaa, ettei olekaan olemassa mielekästä oikeutusta sille, että yhteiskuntamme peruskivenä on tuntevien, älykkäiden ja kyvykkäiden olentojen hyväksikäyttö. Muut eläimet ovat yhtä lailla arvokkaita, ja niin kovin samanlaisia kuin me ihmiset: ”Jokainen eläin on subjekti. / Se on: oman elämänsä keskipiste, / itsensä puolustaja, / varuillaan joka suuntaan/ niin kuin sinä ja minä. / Omanarvontuntoinen: / ei sallisi itseään loukattavan.” (Eeva Kilpi: Animalia, 1998, 57.)

-taru

 

Kuva 3. Poju ja kummitäti

Pari pientä kesäistä reseptiä

Pari pientä kesäistä reseptiä

Nämäkin suosikki alkupalani onnistuvat oikein mainiosti vegaanisina versioina. Molempiin sopii perusruoka-aineeksi loistavasti Jalotofun basilika-valkosipulimarinoitu luomutofu yrttisuolalla lisämaustettuna.

 

Yrttisuola

  • reilu litra yrttejä (esim. lipstikka, mäkimeirami, ruohosipuli, basilika, timjami)
  • 500 g karkeaa merisuolaa

Jauha yrtit ja merisuola morttelissa tai sauvasekoittimella tahnaksi. Levitä seos mahdollisimman ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle ja anna kuivua ainakin pari päivää. Laita kuivunut yrttisuola tarjolle kivaan purkkiin mutta älä laita kantta päälle.

 

 

Tofu Caprese

  • pala valkosipuli-basilika marinoitua tofua
  • muutama mehevä tomaatti
  • tuoretta basilikaa
  • nokkospestoa
  • hyvää oliiviöljyä
  • balsamico viinietikkaa
  • yrttisuolaa ja mustapippuria

Viipaloi tofu ja tomaatti siivuiksi ja asettele lautaselle basilikanlehtien kanssa. Valuta päälle oliiviöljyä ja balsamicoa. Yrttisuola antaa hyvän vivahteen, tofu kestää paremmin mausteita kuin pehmeämpi mozzarella. Nokkospestonokareet kruunuksi päälle. Tarjoa vaikka alkuruokana tai grilliherkkujen lisukkeena. Meillä vedellään kyllä kesällä sellaisenaan lounaaksikin!

 

 

Tofu Skagenröra

  • pala valkosipuli-basilika marinoitua tofua
  • nippu tilliä
  • uuden sadon sipulia tai punasipulia tai reilusti ruohosipulia
  • purkillinen kaura-creamfraichea
  • valkosipulinkynsi
  • tilkka sitruunanmehua
  • yrttisuolaa ja mustapippuria

Pilko tofu pieniksi kuutioiksi. Silppua myös sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita tofu, sipuli ja creamfraiche. Saksi sekaan reilusti tilliä. Purista valkosipulin kynsi ainesten sekaan ja lisää lusikallinen sitruunanmehua. Mausta yrttisuolalla ja mustapippurilla. Tarjoa uusien perunoiden kanssa. Jos uuden sadon sipuleita jäi yli, pyöräytä nopeasti Keijussa pannulla ja nauti edellisten seurana.

 

Kati