Suomalainen koulutusjärjestelmä unohtaa eläimet

Suomalainen koulutusjärjestelmä unohtaa eläimet

Kirjoitimme äskettäin lehtijutun kollegani kanssa liittyen ilmastonmuutokseen korkeakouluopetuksessa. Kerromme siinä, miten ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvät asiat yleensä puuttuvat korkeakouluopinnoissa, vaikka on tiedossa, miten tärkeää ilmasto-osaaminen on nyt ja tulevaisuudessa.

Kestävään kehitykseen ollaan nyt heräämässä niin korkea- kuin toiseen asteen koulutuksessa, mutta aihetta käsitellään kovin yksipuolisesti keskittyen yleensä päästöjen vähentämiseen tai kiertotalouteen. Harvemmin esimerkiksi kerrotaan, että eläintuotannon päästöt ylittävät kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt. Ei keskustella myöskään siitä, että nykyisestä maailman peltopinta-alasta riittäisi 1/3 koko kasvavan väestön ruokkimiseen, jos emme käyttäisi peltoalaa eläinrehun kasvatukseen ja eläinten laiduntamiseen. Yhtään sade- tai muuta metsää ei tarvitsisi enää hakata. Eläintuotannon alasajon myötä jäljelle jäävä 2/3 peltopinta-ala maailmassa voitaisiin uudelleen metsittää ja palauttaa eläinten asuinpaikaksi, ja hillitä näin ratkaisevasti sekä ilmastonmuutosta että lajikatoa.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on toisin sanoen valtava tiedollinen aukko, koko maapallon tulevaisuuteen liittyvä aihealue, josta ei koulussa pahemmin puhuta, on kyse sitten peruskoulusta, lukio- tai ammatillisesta koulutuksesta tai korkeakoulutuksesta. Puuttuva aihe on eläimet. Meille ei millään kouluasteella opeteta millaisia eläimet oikeasti ovat, miten riippuvaisia niistä olemme, miten niitä kohtelemme, ja miten koko tulevaisuutemme on niiden varassa. Myös se unohtuu usein, miten ilmastonmuutoksen hillintä on tiukasti kytköksissä eläimiin.

Koulussa opetetaan tunnistamaan eri eläinlajeja ja erottamaan ehkä lintulajeja toisistaan, mutta siihen harvemmin perehdytään millaisia eläimet ovat, miten tietoisia ja tuntoisia, ja millaisia mielen kykyjä niillä on. Harva oppii koulussa, että rotta on empaattinen, kana koiraa oppivaisempi tai varis älyltään koululapsen tasoa. Evoluutio on tieteellisesti todistettu, mutta siitä harvemmin keskustellaan, esimerkiksi miten ihminenkin on yksi eläinlaji muiden joukossa, miten kaikilla lajeilla on tiedollisia ja taidollisia kyvykkyyksiä, monesti hyvin samanlaisia tarpeitakin, kuten liikkuminen, jälkikasvusta huolehtiminen tai sosiaalisten kontaktien tarve.

Olemme riippuvaisia muista eläimistä. Jokaisella eläimellä on paikkansa ekosysteemissä puutiaista myöten, ja kun hävitämme lajeja, horjutamme koko ekosysteemiä. Tutkimusten mukaan jopa yli miljoona lajia on kuolemassa sukupuuttoon jopa lähivuosikymmenien aikana, ja monimuotoisuus katoaa vauhdilla. Myös ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden katoaminen ruokkivat toisiaan. Äskettäinen Pelasta pörriäinen- kampanja ei ole lapsellinen tai vähäpätöinen asia, sillä Kiinasta leviää jo apokalyptisia kuvia, miten ihmiset pullasudeilla pölyttävät hedelmäpuita hyönteisten kadottua. Eri kouluasteilla ja koulutusaloilla kuitenkin aika harvoin opiskellaan miten voimme toimia toisin ja estää lajikatoa.

Koulussa tarjottava oppi muista eläimistä on yksipuolista ja rajoittunutta. Meille opetetaan, miten maito on terveellistä, maitotuottajien mainoksia näkee jopa koulujen seinillä, ja lapsille juotetaan maitoa pienestä pitäen EUn koulumaitotuen kannustaessa yhä suurempaan kulutukseen. Lihatuottajat viestivät miten tuotantoeläimet voivat Suomessa hyvin ja jakavat kuvia vihreillä niityillä kirmaavista lehmistä. Ei siis ole ihme, että meillä on iso joukko aikuisia ihmisiä, jopa korkeasti koulutettuja, jotka eivät tiedä ruokansa todellista alkuperää. Sitä että maito ei itsestään tule lehmästä vaan lehmän pitää joka vuosi synnyttää, ja joka kerta sen vasikka viedään emoltaan heti synnytyksen jälkeen, tai että suurin osa suomalaisista maitotilojen navetoista on parsinavettoja, joissa lehmät seisovat päästään kiinni sidottuina, kykenemättä liikkumaan, pesemään itseään tai olemaan kosketuksissa lajitovereihinsa. Sitä että emakkosika, älyltään 5-vuotiaan lapsen tasoa, viettää puolet elämästään kääntymisen estävässä kalterihäkissä. Sitä miten ”ilmastoystävällinen, kevyt ja terveellinen” broilerinliha tuotetaan, sairaaksi jalostettujen elävien lintujen siipien tai jalkojen murtuessa tai irrotessa kuljetushäkeissä matkalla teurastamoon.

Suomi esitellään usein eläintuotannon mallimaana. Kuitenkin Suomi on viimeisiä maita Euroopassa, joka ei ole vielä kieltänyt turkistuotantoa. Meillä sallitaan myös häkkikasvatus, parsinavetat ja eläinten kivulias jalostus. Meillä saa myös tappaa uhanalaisia eläimiä, ja susia Suomeen ei mahdu edes muutamaa sataa, vaikka monissa tiheästi asutuissa Euroopan maissa niitä voi olla jopa tuhansia. Valkoposkihanhet, naakat ja merimetsot pitää tappaa koska ne sotkevat, ja huvikalastus on hieno luontoharrastus. Metsästysseurat järjestävät koululapsille ”aitoja luontokokemuksia”, joissa kerrotaan miten (ihmiselle) haitallisia eläimiä täytyy hävittää. Suomalaisten vääristyneeseen luontosuhteeseen on osaltaan syypäänä koulu, jossa asenteet muokkautuvat, ja sen jälkeen ylemmät kouluasteet, joissa aihe sivuutetaan.

Muutosta koulutusjärjestelmään tarvitaan pikaisesti. Ei riitä, että kehitämme koulutusta varhais- tai peruskoulutuksessa. Tällä hetkellä korkeakouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevat nuoret ovat lähitulevaisuuden toimijoita ja päättäjiä yhteiskunnassa, ja heille on taattava nykyistä paremmat tiedot luonnosta, muista lajeista ja ilmastosta ja näiden kytköksistä toisiinsa. Muutosta tarvitaan myös opettajankoulutukseen sekä täydennyskoulutusta nykyisille opettajille, sillä opettajilla on merkittävä rooli tiedon ja asenteiden muokkaajina.

Eläinoikeuksien tuominen koulutukseen tarkoittaa elämän kunnioittamista ja sosiaaliseen tasa-arvoon pyrkimistä rodusta, ihonväristä, sukupuolesta tai lajista riippumatta. Ei tarvitse edes pitää eläimistä kunnioittaakseen niitä. Kyse on mielen avaamisesta ja ihmetyksestä muiden lajien kyvyille ja tarpeille. Se on myös peiliin katsomista ja toistemme keskinäisen riippuvuuden tunnustamista.

Koulutus tarvitsee uudenlaista maailmankuvaa. Perinteinen ajattelutapa, joka nostaa ihmisen muiden lajien yläpuolelle, on tuhoamassa planeetan elinolosuhteet. Tarvitaan muutosta niin ajattelussa kuin käytännön toimissa, ja siinä koulutuksella on tärkeä rooli muuttaa maailmaa paremmaksi.

 

-taru