Suomalainen koulutusjärjestelmä unohtaa eläimet

Suomalainen koulutusjärjestelmä unohtaa eläimet

Kirjoitimme äskettäin lehtijutun kollegani kanssa liittyen ilmastonmuutokseen korkeakouluopetuksessa. Kerromme siinä, miten ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvät asiat yleensä puuttuvat korkeakouluopinnoissa, vaikka on tiedossa, miten tärkeää ilmasto-osaaminen on nyt ja tulevaisuudessa.

Kestävään kehitykseen ollaan nyt heräämässä niin korkea- kuin toiseen asteen koulutuksessa, mutta aihetta käsitellään kovin yksipuolisesti keskittyen yleensä päästöjen vähentämiseen tai kiertotalouteen. Harvemmin esimerkiksi kerrotaan, että eläintuotannon päästöt ylittävät kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt. Ei keskustella myöskään siitä, että nykyisestä maailman peltopinta-alasta riittäisi 1/3 koko kasvavan väestön ruokkimiseen, jos emme käyttäisi peltoalaa eläinrehun kasvatukseen ja eläinten laiduntamiseen. Yhtään sade- tai muuta metsää ei tarvitsisi enää hakata. Eläintuotannon alasajon myötä jäljelle jäävä 2/3 peltopinta-ala maailmassa voitaisiin uudelleen metsittää ja palauttaa eläinten asuinpaikaksi, ja hillitä näin ratkaisevasti sekä ilmastonmuutosta että lajikatoa.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on toisin sanoen valtava tiedollinen aukko, koko maapallon tulevaisuuteen liittyvä aihealue, josta ei koulussa pahemmin puhuta, on kyse sitten peruskoulusta, lukio- tai ammatillisesta koulutuksesta tai korkeakoulutuksesta. Puuttuva aihe on eläimet. Meille ei millään kouluasteella opeteta millaisia eläimet oikeasti ovat, miten riippuvaisia niistä olemme, miten niitä kohtelemme, ja miten koko tulevaisuutemme on niiden varassa. Myös se unohtuu usein, miten ilmastonmuutoksen hillintä on tiukasti kytköksissä eläimiin.

Koulussa opetetaan tunnistamaan eri eläinlajeja ja erottamaan ehkä lintulajeja toisistaan, mutta siihen harvemmin perehdytään millaisia eläimet ovat, miten tietoisia ja tuntoisia, ja millaisia mielen kykyjä niillä on. Harva oppii koulussa, että rotta on empaattinen, kana koiraa oppivaisempi tai varis älyltään koululapsen tasoa. Evoluutio on tieteellisesti todistettu, mutta siitä harvemmin keskustellaan, esimerkiksi miten ihminenkin on yksi eläinlaji muiden joukossa, miten kaikilla lajeilla on tiedollisia ja taidollisia kyvykkyyksiä, monesti hyvin samanlaisia tarpeitakin, kuten liikkuminen, jälkikasvusta huolehtiminen tai sosiaalisten kontaktien tarve.

Olemme riippuvaisia muista eläimistä. Jokaisella eläimellä on paikkansa ekosysteemissä puutiaista myöten, ja kun hävitämme lajeja, horjutamme koko ekosysteemiä. Tutkimusten mukaan jopa yli miljoona lajia on kuolemassa sukupuuttoon jopa lähivuosikymmenien aikana, ja monimuotoisuus katoaa vauhdilla. Myös ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden katoaminen ruokkivat toisiaan. Äskettäinen Pelasta pörriäinen- kampanja ei ole lapsellinen tai vähäpätöinen asia, sillä Kiinasta leviää jo apokalyptisia kuvia, miten ihmiset pullasudeilla pölyttävät hedelmäpuita hyönteisten kadottua. Eri kouluasteilla ja koulutusaloilla kuitenkin aika harvoin opiskellaan miten voimme toimia toisin ja estää lajikatoa.

Koulussa tarjottava oppi muista eläimistä on yksipuolista ja rajoittunutta. Meille opetetaan, miten maito on terveellistä, maitotuottajien mainoksia näkee jopa koulujen seinillä, ja lapsille juotetaan maitoa pienestä pitäen EUn koulumaitotuen kannustaessa yhä suurempaan kulutukseen. Lihatuottajat viestivät miten tuotantoeläimet voivat Suomessa hyvin ja jakavat kuvia vihreillä niityillä kirmaavista lehmistä. Ei siis ole ihme, että meillä on iso joukko aikuisia ihmisiä, jopa korkeasti koulutettuja, jotka eivät tiedä ruokansa todellista alkuperää. Sitä että maito ei itsestään tule lehmästä vaan lehmän pitää joka vuosi synnyttää, ja joka kerta sen vasikka viedään emoltaan heti synnytyksen jälkeen, tai että suurin osa suomalaisista maitotilojen navetoista on parsinavettoja, joissa lehmät seisovat päästään kiinni sidottuina, kykenemättä liikkumaan, pesemään itseään tai olemaan kosketuksissa lajitovereihinsa. Sitä että emakkosika, älyltään 5-vuotiaan lapsen tasoa, viettää puolet elämästään kääntymisen estävässä kalterihäkissä. Sitä miten ”ilmastoystävällinen, kevyt ja terveellinen” broilerinliha tuotetaan, sairaaksi jalostettujen elävien lintujen siipien tai jalkojen murtuessa tai irrotessa kuljetushäkeissä matkalla teurastamoon.

Suomi esitellään usein eläintuotannon mallimaana. Kuitenkin Suomi on viimeisiä maita Euroopassa, joka ei ole vielä kieltänyt turkistuotantoa. Meillä sallitaan myös häkkikasvatus, parsinavetat ja eläinten kivulias jalostus. Meillä saa myös tappaa uhanalaisia eläimiä, ja susia Suomeen ei mahdu edes muutamaa sataa, vaikka monissa tiheästi asutuissa Euroopan maissa niitä voi olla jopa tuhansia. Valkoposkihanhet, naakat ja merimetsot pitää tappaa koska ne sotkevat, ja huvikalastus on hieno luontoharrastus. Metsästysseurat järjestävät koululapsille ”aitoja luontokokemuksia”, joissa kerrotaan miten (ihmiselle) haitallisia eläimiä täytyy hävittää. Suomalaisten vääristyneeseen luontosuhteeseen on osaltaan syypäänä koulu, jossa asenteet muokkautuvat, ja sen jälkeen ylemmät kouluasteet, joissa aihe sivuutetaan.

Muutosta koulutusjärjestelmään tarvitaan pikaisesti. Ei riitä, että kehitämme koulutusta varhais- tai peruskoulutuksessa. Tällä hetkellä korkeakouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevat nuoret ovat lähitulevaisuuden toimijoita ja päättäjiä yhteiskunnassa, ja heille on taattava nykyistä paremmat tiedot luonnosta, muista lajeista ja ilmastosta ja näiden kytköksistä toisiinsa. Muutosta tarvitaan myös opettajankoulutukseen sekä täydennyskoulutusta nykyisille opettajille, sillä opettajilla on merkittävä rooli tiedon ja asenteiden muokkaajina.

Eläinoikeuksien tuominen koulutukseen tarkoittaa elämän kunnioittamista ja sosiaaliseen tasa-arvoon pyrkimistä rodusta, ihonväristä, sukupuolesta tai lajista riippumatta. Ei tarvitse edes pitää eläimistä kunnioittaakseen niitä. Kyse on mielen avaamisesta ja ihmetyksestä muiden lajien kyvyille ja tarpeille. Se on myös peiliin katsomista ja toistemme keskinäisen riippuvuuden tunnustamista.

Koulutus tarvitsee uudenlaista maailmankuvaa. Perinteinen ajattelutapa, joka nostaa ihmisen muiden lajien yläpuolelle, on tuhoamassa planeetan elinolosuhteet. Tarvitaan muutosta niin ajattelussa kuin käytännön toimissa, ja siinä koulutuksella on tärkeä rooli muuttaa maailmaa paremmaksi.

 

-taru

Hyvästit pikadieeteille, tervetuloa elämänmuutos

Hyvästit pikadieeteille, tervetuloa elämänmuutos

Koronavirus ohjaa tämänhetkistä yhteiskunnallista keskustelua. Se on vaikuttanut ihmisten arkeen kaikkialla maailmassa sekä myllertänyt talouden ja yritystoiminnan. Ennemmin tai myöhemmin tämä pandemia on ohi, mutta mitä sen jälkeen?

Skenaarioita on monia. Osassa ennustetaan paluuta aiempaan ja nopeaa pyrkimystä elinkeinotoiminnan elpymiseen, tuotannon käynnistymiseen ja maailmantalouden uuteen kasvuun. Osassa pohditaan muutoksen mahdollisuutta, josko eettisempi ja kestävämpi elämäntapa olisi mahdollista nyt kun olemme huomanneet voivamme tulla toimeen vähemmälläkin kuluttamisella ja matkustamisella.

 

“Vähäiselle keskustelulle on jäänyt koronaviruksen syy ja se, miten vastaavia viruksia voisimme tulevaisuudessa välttää”

 

Melko vähäiselle keskustelulle on jäänyt koronaviruksen syy ja se, miten vastaavia viruksia voisimme tulevaisuudessa välttää. Koronavirus on seurausta ihmisen ylimielisyydestä luontoa kohtaan. Sen ja monen muun viruksen samankaltaista taustaa on tuotu julkisuudessa esiin kovin vähän. Koronan, ebolan, SARSin, HIVin, lintu- ja sikainfluenssan ja monen muun eläimistä ihmisiin siirtyneen viruksen taustalla on tehoeläintuotanto sekä villieläinten tappaminen ruoaksi, lyhyesti lihansyönti. Jos villieläinten käyttöä ruoaksi ei rajoiteta rajusti, vaanii villieläintoreilla todennäköisiä tekijöitä uusiin viruksiin. Tehotuotantotilojen massiiviset eläinmäärät ahtaissa tiloissa luovat yhtä lailla puitteet uusien eläinperäisten virusten synnylle. Tähän yhdistettynä runsas antibioottien syöttäminen eläimille varmistaa entistä vastuskykyisempien taudinaiheuttajien synnyn.

Kuvat tehotuotantotiloilta ja villieläintoreilta ovat tuskin jääneet keneltäkään näkemättä. Olemme tietoisia eläintuotannon eettisistä kysymyksistä ja entistä useampi herää pohtimaan mikä oikeuttaa toisen tietoisen olennon tappamisen vain omien makuhermojen miellyttämiseksi. Tiedämme myös eläintuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksista liittyen mm. maaperän pilaantumiseen, veden saastumiseen ja metsien hakkaamiseen laidunmaiden ja rehun kasvatuksen lisäämiseksi. Lihan ja maitotuotteiden syömisen negatiiviset terveysvaikutukset ovat myös tiedossamme.

 

“Parhaimmillaan se aikaansaa elämänmuutoksen, joka vähentää eläintuotantoa ja tuottaa ruokaa ekologisemmin ja eettisemmin”

 

Eläinten hyväksikäyttö on kiihtynyt vauhdilla muutamassa vuosikymmenessä. Ilmastonmuutos ei ole saanut meitä toistaiseksi ymmärtämään eläintuotannon vähentämisen välttämättömyyttä. Koronaviruksen seuraus ei toivottavasti ole pikadieetti, joka rajoittaa kulutustamme vain hetkellisesti kriisin ajan. Parhaimmillaan se aikaansaa elämänmuutoksen, joka vähentää eläintuotantoa ja tuottaa ruokaa ekologisemmin ja eettisemmin.

Hallituksemme on lyhyessä ajassa pystynyt vaikeisiin ja nopeisiin ratkaisuihin kriisin hillitsemiseksi. Pystymme halutessamme talouden ja yhteiskunnan uudelleenjärjestelyihin myös kriisin jälkeen. Voimme edelleen vähentää liikennettä ja jatkaa etätyötä kun mahdollista. Voimme rajoittaa eläintuotantoa ja siirtää maataloustukia eläintuotannosta kasvituotantoon, tukea uusia kasviperäisiä innovaatioita ja alan tuotekehitystä, sekä kannustaa kasvisruokavalioon ja käyttää kohenevasta kansanterveydestä säästyvät varat entistä parempaan julkiseen terveydenhuoltoon.

On ymmärrettävä myös asian globaali luonne ja välttää juupas eipäs-väittelyä siitä, onko eläintuotanto Suomessa paremmalla tolalla kuin muualla. Eläintuotannon ongelmia on kaikkialla. Suomessa on aika lopettaa monessa muussa maassa jo pitkään kielletty turkistuotanto, samoin on kiellettävä julmia eläintuotannon käytänteitä kuten parsinavetat, porsitushäkit, sikojen hiilidioksiditainnutus ja kukkotipujen elävänä silppuaminen. Muistetaan myös, miten paljon meillä on eläinperäiseen ruokaan ja maitotuotteiden runsaaseen käyttöön liittyviä sairauksia ja syöpiä. Ei myöskään vähätellä mitä väliä on pienen Suomen tekemisillä, sillä suomalaisten kulutus ylittää monin verroin keskiarvon vastaten mm. 20 miljoonan intialaisen tai 40 miljoonan etiopialaisen kulutusta.

Toivottavasti hallitus jatkaa vaikeiden mutta välttämättömien päätösten tekoa myös koronakriisin jälkeen. Koronavirus on kuitenkin pientä verrattuna siihen mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan, jos nyt ei toimita.

Kriisissä on aina myös mahdollisuus. On tahdon asia, tartummeko siihen.

 

-taru

 

Kuva: Oikeutta eläimille

Mitä me häpeämme huomenna?

Mitä me häpeämme huomenna?

Viime päivinä ihmiskuntaa on muistuteltu ottamaan opikseen aiemmista virheistään, kun natsi-Saksan kuuluisimman keskitys- ja tuhoamisleirin Auschwitz-Birkenaun vapauttamisesta tuli kuluneeksi 75 vuotta. Juutalaisvainot ovat eräs ihmiskunnan suurista häpeänaiheista, samoin kuin monet sodat, terroriteot, tai orjuus. Häpeää aiheuttavat myös monet aiemmat kummalliset kiellot, kun naiset eivät saaneet äänestää tai kelvanneet papiksi, tai kun homoseksuaalisuus oli laitonta. Mutta mitä häpeää oma sukupolveni, mitkä tekomme tai tekemättä jättämisemme meitä tulevat hävettämään lastenlastemme edessä?

Vahva arvaukseni nostaa jaetulle ykkössijalle eläinten kohtelun ja ilmastonmuutoksen. Jaetulle, koska nämä kaksi asiaa kietoutuvat tiukasti toisiinsa. Eläintuotannon päästöt ylittävät kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt, ja eläintuotanto aiheuttaa lukemattomia ympäristöongelmia vesistön likaantumisesta maaperän köyhtymiseen. Eniten uskon ja toivon meidän häpeävän kuitenkin eläinten kohtelua. Toivon, koska se tarkoittaa, että asiat tulevaisuudessa muuttuvat. Uskon, koska eläinten kohtelu on niin äärettömän julmaa ja massiivista. Ihmisen on kiistattomasti todistettu olevan yksi laji muiden joukossa, mutta ylivoimallaan se on saanut kaikki muut lajit joko kärsimään tai häviämään. Ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto on valtava, ja maailmassa jäljellä olevista lajeista vain 4% on enää villieläimiä, kaikki muu on ihmisen karjaa. Karjan määrä on valtava, ja tehotuotannossa kärsivien ja kuolevien yksilöiden määrä sellainen, että sitä ei tahdo ymmärtää. Pienessä Suomessakin yhdessä vuodessa teurastetaan 79 miljoona eläintä.

Häpeää aiheuttaa erityisesti se, että ihminen ei kaikesta tieteen tarjoamasta tutkimusnäytöstä huolimatta tahdo käsittää eläinten mielen ja sielun olemassaoloa, niiden ihmisen kaltaista tietoisuutta ja tuntoisuutta, kykyä tuntea niin iloa, surua tai kipua. Järjen vähyydestäkään ei voi muita eläimiä syyttää, sika tai varis kun ovat älykkyydeltään kouluikäisen lapsen tasolla. Rotan nokkeluus, norsun empatiakyky ja muisti, delfiinien kommunikointikyky tai tiaisten monipuolinen lauserakenne ovat hämmästyttäviä näyttöjä eläinten kognitiivisista taidoista. Toisaalta, miksi eläinten hyvä kohtelu edes edellyttäisi niiltä mielen nokkeluutta? Kuvaahan länsimaisen yhteiskunnan moraalin tasoa miten se huolehtii vähempiosaisistaan ja heikoimmistaan kuten vanhuksista, lapsista ja vammaisista, heidän älykkyysosamäärästään huolimatta. Miksi ei niistä kaikista heikoimmista, eläimistä, joilla ei tässä yhteiskunnassa ääntä ole ollenkaan eikä edes lain suomaa suojaa turvanaan? Laki kun kohtelee eläintä yhä vain pelkkänä esineenä, vaikka yrityksiä tuoda eläimen itseisarvo lakiin on sitkeästi yritetty. Valtaosalla ns. tuotantoeläimistä ei ole oikeutta liikkumiseen, omien jälkeläistensä hoivaan, lajitoverin seuraan, vanhuuteen, monilla ei edes juomaveteen…ja yhdelläkään ei ole oikeutta elää. Tämän tajuaminen ja eläinten kaltoinkohtelun ymmärrys tulevat vastaan jossain kohtaan, mikäli ihmiskunnassa tapahtuu minkäänlaista moraalista kehitystä. Lapsenlapsemme tulevat kauhistelemaan: mitä me teimme muille eläimille.

Arvelen, että ennen kuin häpeä eläinten kohtelusta iskee, tulee lihahäpeä, josta on jo nähtävissä merkkejä. Veganismi laajenee, ja enemmistö vegaaneista kertoo valintansa syyksi eläinten huonon kohtelun. Kuvia grillissä paistuvista lihapihveistä ei haluta sosiaalisessa mediassa enää jakaa, ellei toivo leimautuvansa itsekkääksi ja ympäristöongelmia väheksyväksi juntiksi. Muutosta tulee auttamaan uusien keino- tai kasvilihojen ilmestyminen kauppojen hyllyille ja soluviljellyn lihan yleistyminen. Vaikka ei eläinten oikeuksista välittäisi, tulee eläinperäisten tuotteiden kulutus vähenemään ainakin länsimaissa, kun niiden aiheuttamat ympäristöongelmat tiedostetaan nykyistä paremmin.

Ilmastonmuutos tulee olemaan toinen vaikeasti selitettävä asia seuraaville sukupolville; miksi me emme tehneet mitään, vaikka tiesimme ja näimme koko ajan mitä tapahtuu? Ilmastonmuutos kietoutuu laajempaan kestävyyskriisiin, johon myös suhtauduimme välinpitämättömästi. Kulutamme ja ostamme, aina uutta pikamuotia, kodinkonetta ja sisustustavaraa, vaikka kaatopaikat täyttyvät ja merissä ajelehtii muoviroskaa valtavina lauttoina. Lennämme lomamatkoille ja jaamme matkoistamme kuvia mitä ostamme, syömme ja juomme, ja pahimmillaan miten poseeraamme eksoottisen eläimen kanssa samassa kuvassa. Kuten lihahäpeästä, lentohäpeästä on jo nähtävissä merkkejä, ja moni on tietoisesti vähentänyt matkustamistaan. Sosiaalinen media ei kuitenkaan unohda, ja meillä tulee olemaan selittämistä jälkipolville miten niin huolettomasti matkustelimme. Selittämistä tulee vaatimaan myös antibioottien vastuuton käyttömme etenkin eläinten lääkitsemiksi ’varmuuden vuoksi’, kun antibioottiresistentit bakteerit yleistyvät.

Häpeän aiheita riittää. Varmaa on, että tulevat sukupolvet tulevat tuomitsemaan monia nykyisen elämäntapamme piirteitä.

 

P.S. Ehdit vielä käydä katsomassa näyttelyn 79  miljoonaa Helsingissä. 79 miljoonaa on valokuvaaja Emmi Kähkösen projekti, joka sai alkunsa vuohen syntymästä, jota Kähkönen oli kuvaamassa. Kokemuksesta heräsi kysymyksiä. Mikä on eläimen elinkaari? Mihin se päättyy? Mikä ihmisen rooli on? Keväällä 2018 yksi teurastamo avasi ovensa valokuvaajalle.

“Etupihalla on tuhannen litran juottoastia täynnä aivoja. Tilanne tuntuu niin absurdilta, että se vähän naurattaa.”

 

-taru

 

 

 

Autoilevan vegaanin mietteitä

Autoilevan vegaanin mietteitä

Autoilu ei ole hyväksi luonnolle eikä eläimille, mutta oma elämäntilanne ja asuinpaikka eivät tällä hetkellä anna muita vaihtoehtoja työpaikkaliikkumiseen. Ilmaston ja ympäristön näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat auton aiheuttamat päästöt. Päästöjen osalta vegaani valitsisi varmaankin täyssähköauton. Päätöksentekoa vaikeuttavat kuitenkin paitsi täyssähköauton korkea hinta, sähkön tuotantotapa sekä auton valmistukseen liittyvät ongelmat, esimerkkinä auton litiumista valmistettava akku. Suurin osa tunnetuista litiumesiintymistä on pieninä pitoisuuksina malmissa, mikä tarkoittaa laajoja kaivosalueita ja myllättyjä maa-alueita.

Entäs sitten biodieselillä toimivat autot, joita niin kovasti mainostetaan ympäristöystävällisinä? Biodiesel tehtiin alun perin kasviöljystä (palmuöljy), ja se vaikutti olevan ratkaisu paitsi autojen, myös lentokoneiden polttoaineeksi (biokerosiini), mutta palmuöljyn demonisoinnin jälkeen biodieselin tuottajat siirtyivät kasvirasvoista eläinrasvoihin. Biodiesel tehdään nykyään suurelta osin teurasjätteistä, mikä tekee siitä merkittävän piilotuen eläinten tehotuotannolle lisäämällä eläintuotannon kannattavuutta. Tämä myös vähentää biodieselin ympäristöystävällisyyttä, sillä eläintuotannon päästöt ovat valtavat, eläinten kohteluun liittyvistä ongelmista puhumattakaan.

Eläinten oikeuksien puolustajat vastustavat yleensä palmuöljyä, mikä johtunee sen vääristä viljelytavoista sekä tiedon puutteesta. Palmuöljyn huono maine johtuu siitä, että sitä on viljelty luonnon kannalta väärissä paikoissa, yleensä suosademetsiä hakkaamalla ja korvaamalla ne palmuöljyviljelmillä, ja samalla on tuhottu monien eläinten elinmahdollisuudet. Öljypalmu on kuitenkin erinomainen öljykasvi, helppo ja tuottoisa viljeltävä, jolla voitaisiin esimerkiksi metsittää laajoja hylättyjä maatalousmaita Afrikassa. Öljypalmujen seassa voitaisiin viljellä muita ruokakasveja sekä suuria kovapuita, tukea näin paikallisten elinmahdollisuuksia ja elvyttää vähentyneitä sademääriä lisääntyvän metsäpeitteen avulla. Yksisilmäinen palmuöljyn kieltäminen on virhe, kieltää tulee sen istuttaminen turvemaille tai sademetsiä raivaamalla.

Mutta takaisin autoihin. Entäs sitten kaasulla toimivat autot? Maakaasu ei ole millään lailla ympäristöystävällistä, ja biokaasulla toimivan auton ongelma on sama kuin biodieselin: valmistuksessa käytetään jälleen teurasjätettä ja lisätään näin tehoeläintuotannon kannattavuutta ja tuotannossa kärsivien eläinten määrää.

Katse kääntyy siis takaisin sähköautoihin, ja niihin liittyvän suomalaiseen tuotekehitykseen. Kestäviä ja kevyitä, eli vähemmän polttoainetta tarvitsevia autoja kuten lentokoneitakin voitaneen valmistaa pian hiilikuidusta. Hiilikuitu tehdään nykyään pääasiallisesti öljystä, mutta sen valmistus puusta saatavasta ligniinistä etenee. Tuottamalla hiilikuitu ligniinistä voidaan laskea sähköauton hintaa merkittävästi, puolittaa autonvalmistuksen hiilipäästöt sekä polttoainetarve, tai vastaavasti kaksinkertaistaa sähköauton kantosäde. Samoin Suomessa on pitkällä toinen sähköauton läpimurtoa nopeuttava tuotekehityshanke liittyen litiumakun korvaavaan halpaan ja kestävään natriumakkuun.

Näihin ajatuksiin voi tutustua lisää lukemalla mm. tiedekirjailija Risto Isomäen vuonna 2019 ilmestyneen teoksen Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Itse jään ainakin vielä joksikin aikaa odottavalle kannalle. Helppoja ratkaisuja autoiluun ei ole. Pyrkimys on ’pienimpään pahaan’, ja on hyvä säilyttää suhteellisuudentaju ja muistaa, ettei täydellinen veganismi ole mahdollista nykymaailmassa. Eläinperäisiä ainesosia on monissa tuotteissa, joissa niitä ei edes ilmoiteta, esimerkkinä vaikka monet maalit, liimat ja kemikaalit. Autovalinnoissa on helppo välttää nahkapäällysteisiä istumia, mutta eläinperäisiä aineosia löytyy yleensä silti mm. autonrenkaissa. Toistaiseksi pienet parannukseni autoilun suhteen ovat, että ajan vähäpäästöisellä pikkuautollani mahdollisimman vähän ja käytän julkisia liikennevälineitä tai kävelen aina kun mahdollista.

– taru

Uuden vuoden lupauksia?

Uuden vuoden lupauksia?

Tiesitkö, että kana on viisi kertaa oppivaisempi kuin koira, että sika on siisti eläin ja rotta empaattinen? Että näillä kaikilla on mieli, tietoisuus ja tunteet ihan kuten meilläkin? Eläimet ovat kovin kaltaisiamme, mutta kohtelemme niitä todella huonosti. Hyvinvointimaa Suomessa eläimellä ei ole oikeutta elämään, lajitoverien seuraan, liikkumiseen, emon hoivaan, eikä edes aina juomaveteen.

Me emme aiemmin tienneet. Tieto muutti elämäntapamme, ja sitä myöten miltei kaiken, niin ajattelutavan, ostokäyttäytymisen ja ruokavalion, ja herätti halun tehdä parhaamme eläinten aseman ja kohtelun parantamiseksi mm. jakamalla tietoa ja innostamalla muitakin mukaan. Muutokset alkavat arjen teoista ja valinnoista, ja tämän blogin tavoite on antaa tietoa, kannustusta ja vinkkejä siihen. Oma kokemuksemme on, että eläinkysymyksiin havahtuminen ja sen aiheuttamat elämänmuutokset ovat paras asia mitä meille on tapahtunut. Kysymys ei ole luopumisesta vaan saamisesta. Vanha toteamus taitaa pitää paikkansa: Ei ole varmaankaan yhtäkään vegaania, joka ei olisi todennut, miksei tehnyt tätä valintaa aikaisemmin.

Meillä on kuluttajina valtava voima, kun muutoksia tekee yhä useampi. Tarjolle tulee esimerkiksi yhä useampia kasviperäisiä elintarvikkeita, eläinkokeettomia puhdistusaineita ja kosmetiikkaa, ja ei-eläinperäisistä materiaaleista valmistettuja vaatteita ja kenkiä. Turhien ja suurta kärsimystä aiheuttavien tuotteiden myynti laskee, esimerkkeinä vaikkapa turkikset tai lehmänmaito. Yksilöiden valinnoilla on merkitystä, mutta koko muutosta ei voida sälyttää kuluttajien vastuulle. Tarvitaan yhteiskunnallisia toimia, kuten poliittisia päätöksiä ja lainsäädännön muutoksia. Näihinkin voi yksilötasolla vaikuttaa mm. äänestämällä tai tukemalla lainsäädännöllisiä muutoksia ajavia tahoja. Hyvä esimerkki jälkimmäisestä on Suomen eläinoikeusjuristit ry (https://www.elaintenvuoro.fi/), joka työskentelee tehokkaamman ja paremman eläinten suojelun puolesta eläinten perusoikeuksien tunnustamisen kautta. Yhdistys on esitellyt perustuslakimuutosehdotuksensa kansanedustajille syksyllä 2019 ja jatkaa tieteellistä työtä eläinoikeuden saralla. Yhdistystä voi tukea lahjoittamalla tai liittymällä kannatusjäseneksi.

Olipa oma seuraava askel eläinoikeuksien parantamiseksi mikä hyvänsä, se kannattaa. Toiminta eläinten hyväksi tuottaa energiaa ja hyvää mieltä, ruokavaliomuutokset terveyttä ja hyvinvointia, ja ympäristö kiittää. Samalla tulee hillittyä ilmastonmuutosta, sillä eläintuotannon päästöt ylittävät nykyään jopa kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt. Mitä sinä teet toisin vuonna 2020? Voit myös jakaa parhaat ideasi eläinoikeuksien edistämiseksi lähettämällä meille sähköpostia elaimellista.com@gmail.com. Julkaisemme koosteen parhaista vinkeistä!

-taru