Poju-sonnilla on oikeus elämään

Poju-sonnilla on oikeus elämään

Alla olevalla videolla kirmaa elämänsä ensimmäistä vapaata kevättä elävä musta Blonde d’aquita -rotuinen Poju-sonni kyyttöystäviensä Lylyn ja Urhon kanssa. Pojun elämä oli päättymässä jo ennen 1-vuotissyntymäpäivää. Suurin osa sonnivasikoista syntyy ”maidontuotannon sivutuotteina” ja ne teurastetaan 16–18kk ikäisinä. Poju syntyi pieneen, vanhaan lihakarjanavettaan ja sai onnekseen siksi viettää ensimmäiset kuukautensa emonsa kanssa.

Keväällä, kun lehmät laskettiin laitumellle, Poju jäi yksin pieneen karsinaan odottamaan syksyllä tulevaa teurasautoa. Teurasauto kävikin kerran, mutta kiireessä arka Poju ei suostunut kyytiin. Onneksi. Poju pelastettiin syntymänavetastaan ja nyt hänestä on uudessa arvostavassa loppuelämänkodissaan kasvanut itsevarma ja leikkisä nuori poika. Pojulla on iso aitaus, jossa juoksennella. Hän saa itse päättää, milloin on ulkona ja milloin sisällä. Ja milloin köllöttelee ystäviensä kanssa kylkikyljessä muhkeilla pahnoilla. On hienoa nähdä, millainen eläin sonni on kun se saa elää arvoistansa elämää. Suurin osa lajitovereista ei koskaan saa ottaa yhtäkään juoksuaskelta.

 

Harva pystyisi hyväksymään esimerkiksi maito- ja lihatuotannon, jos suostuisi ajattelemaan niitä tietoisen ja tuntevan eläinyksilön näkökulmasta.

 

Suurin osa ihmisistä vastaa kyselyissä, että he haluavat eläimiä kohdeltavan hyvin eikä eläimille saa aiheuttaa kärsimystä. Silti meillä toimii laillinen tuotantoeläintalous, jossa eläimet ovat puhtaasti ihmisen hyödykkeitä vailla muuta arvoa kuin ihmisen niistä saama taloudellinen hyöty. Sen hyväksyminen on mahdollista vain, jos sulkee silmänsä ja korvansa tosiasioilta. Täytyy sivuuttaa kaikki tutkimukset eläinten tarpeista ja älykkyydestä. Ei voi ajatella maitotaloudessa elävän lehmän kokemia toistuvia keinosiemennyksiä eikä tuskaa heti synnytyksen jälkeen pois vietävästä vasikasta.

Suomessa on yhä voimassa Eläinsuojelulaki vuodelta 1996 (uudelta nimeltään Laki eläinten hyvinvoinnista). Lain lähtökohta on eläimen suojelu ihmiseltä ja lain tarkoitus on suojata kaikkien eläinten oikeudet hyvään, lajityypilliseen elämään. Laissa sanotaan mm., että eläintenpitopaikan tulee olla riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen ja eläimen tulee saada toteuttaa sekä fysiologisia että käyttäytymistarpeitaan. Eläinsuojelulaissa eläintä kohdellaan kuitenkin hyödykkeenä ja ihmisellä on oikeus hyväksikäyttää ja tappaa eläimiä.

Eläinsuojelulaki, jonka tulisi suojata kaikkien eläinten oikeudet hyvään, lajityypilliseen elämään on monin paikoin puutteellinen. Se esimerkiksi sallii Pojun syntymänavetan kaltaisen nautojenpidon. Pojun emo Nefertiti ja navetan muut naudat viettävät suurimman osan elämästään parressa eli paikalleen päästään kiinni sidottuna. Monia tämänkaltaisia eläinoikeudellisesti kestämättömiä käytäntöjä perustellaan taloudellisilla syillä tai perinteillä. Monet kulttuurit ovat käyttäneet eläimiä hyvin kauan, mutta se ei tarkoita, että eläinten hyväksikäyttö olisi oikein tai oikeutettua.

 

Suurin puute eläinsuojelulaissa on sen valvonnan puute. Jos nykyistäkin lakia vaadittaisiin toteutettavan tiukasti, eläintuotanto olisi lopetettava. Tuotantoeläinten liikkumista, sosiaalistamista ja poikasten hoitoa ei voida nykyisessä eläintuotannossa toteuttaa.

 

Monet eläinoikeusaktivistit olivat yhteydessä hallitusneuvottelijoihin lakineuvottelujen aikana. Neuvottelijat saivat useita vetoomuksia, adresseja ja henkilökohtaisia viestejä paremman eläinlain puolesta. Hallitusneuvotteluissa lakiehdotukseen kirjattiinkin paljon selvityksiä ja lisäyksiä eläinsuojelullisista asioista. Lakiehdotuksessa puhutaan eläinten kunnioituksesta ja eläinten itseisarvosta, joka tarkoittaa sitä, että eläin on itsessään arvokas riippumatta eläimen arvosta ihmiselle. Eläinoikeusjuristit ry.:n ehdotus eläimen itseisarvon kirjaamisesta perustuslakiin sivuutettiin. Hallituksen teot ja linjaukset ovat toistaiseksi jääneet vähäisiksi. Hallituksen uusissa linjauksissa esimerkiksi parsinavetat ovat edelleen sallittuja. Eläinsuojelulaki tai uudelta nimeltään Laki eläintenhyvinvoinnista on siis vielä pöydällä. Sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2022 alusta lähtien. Lakiesitykseen voi vielä ottaa kantaa Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla. https://mmm.fi/elainsuojelulaki

Toivottavasti tämä nyt akuutti koronpandemia viimeistään avaa ihmisten silmät eläinten hyväksikäytön seurauksista myös ihmiskunnalle ja koko maapallomme elämälle. Välttääkseen vastaavat epidemiat on eläinsuhteessamme tapahduttava radikaali muutos. Muiden lajien käyttö ihmisen hyödykkeinä on sekä uhka terveydellemme että, kuten jo nyt näemme, uhka myös taloudellemme.

Poju ei onneksi tiedä, kuinka täpärällä sen elämän julma päätyminen pihviksi oli, vaan se elää täyttä elämää ja odottaa kavereineen ensimmäistä kesäänsä ulkona. Nyt on jo kevättä rinnassa ja on hauskaa leikkisästi ottaa mittaa sonnikavereista. Iso kesälaidun merenrannassa jo odottaa. Vihreä ruoho jalkojen alla tulee olemaan Pojulle taas uusi hieno kokemus uudessa elämässä ihanan nuoren perheen tiluksilla.

Kaikilla Pojuilla tulisi olla oikeus elämään, joten

Go vegan!

tarja

Lue Pojun tarina:

Poju-sonnin tarina

 

Vielä kerran eläinkokeista

Vielä kerran eläinkokeista

Kokeissa käytetyt eläimet
Ensimmäinen mielikuva koe-eläimestä on usein rotta tai hiiri. Koe-eläinten kirjo on kuitenkin valtava. Käytetyimpiä eläinlajeja eläinkokeissa ovat edellisten lisäksi koirat, kissat, hevoset, siat, vuohet, lampaat, kanit, naudat, matelijat, sammakot, kalat, marsut ja hamsterit, sekä eniten ihmisen kaltaiset eli erilaiset apinalajit. Koiraroduista käytetyin on beagle, sillä se on luonteeltaan sopeutuva, ystävällinen ja helposti käsiteltävissä. Myös sikoja käytetään paljon, sillä sialla ja ihmisellä on paljon anatomisia ja fysiologisia yhtäläisyyksiä. Sikaa pidetään yleisesti ’tuotantoeläimenä’ eikä kovin merkittävänä tai sympaattisena, joten sen käyttö eläinkokeissa ei ole herättänyt vastaavaa kritiikkiä kuin esimerkiksi apinoiden tai koirien käyttö. Sika on kuitenkin äärimmäisen älykäs ja vastaa ajattelultaan jopa kouluikäistä lasta. Se pystyy ratkaisemaan monimutkaisiakin ongelmia, osoittaa erilaisia tunteita, reagoi muiden sikojen positiiviseen tai negatiiviseen käytökseen, ja joka sialla on oma, yksilöllinen persoonallisuutensa kuten ihmisilläkin.

Epäluotettavat eläinkokeet
Oli koe-eläimenä käytetyn eläimen laji mikä tahansa, se ei ole ihminen, ja tästä syystä kokeet harvoin ovat luotettavia ja sovellettavissa ihmiseen. Suurin osa eläimistä kärsii siis turhaan. Eläinkokeiden ’tärkeys’ on myös kovin kyseenalaista, sillä eläinkokeissa ei testata vain lääkkeitä, vaan esimerkiksi kosmetiikkaa, pesuaineita, maaleja, lannoitteita, tupakkaa tai alkoholia. EU on kieltänyt kosmetiikan eläinkokeet, mutta valvonta on olematonta. Suomessa eläinkokeissa kärsii ja kuolee joka vuosi yli 100 000 eläintä.

Vaihtoehtoja on
Koe-eläiminä käytetään miljoonittain eläimiä kaikkialla maailmassa, ja koe-eläinten käyttö on vain lisääntynyt geeniteknologian lisääntymisen takia. Eläinkokeita voitaisiin välttää, sillä vaihtoehtoja on. Kokeita voidaan tehdä kudosviljelmillä, tietokonemallinnuksilla tai vapaaehtoisilla ihmisillä, jolloin kokeiden luotettavuus on huomattavasti parempi. Suomessa toimii myös FICAM (Finnish Centre for Alternative Methods), joka edistää koe-eläimille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, mikä vähentää koe-eläinten käyttöä ja johtaa parempaan ihmisbiologiaan perustuvaan tieteeseen.

Eläinkokeiden kauheus ja järjettömyys
Eläimille aiheutetaan kokeissa tuskallisia oireita aiheuttavia aivovammoja, niiden luita murretaan ja katkotaan, niihin istutetaan syöpäsoluja, niille syötetään myrkkyjä, ja aiheutetaan äärimmäistä kipua mm. kipututkimusten takia. Lista on loputon. Eläinkokeiden aiheuttama kärsimys ei ole pelkästään fyysistä tuskaa tai kipua. Sosiaaliset laumaeläimet ovat usein suljettuina eristettyinä pieniin, virikkeettömiin häkkeihin, mikä aiheuttaa niille myös stressiä, turhautumista, apaattisuutta, ja erilaisia pelkotiloja. Esimerkiksi isoa koiraa voidaan pitää yhden neliömetrin kokoisessa häkissä 23 tuntia vuorokaudesta, mikä kotikoiran kohdalla johtaisi syytteeseen eläinsuojelurikoksesta Eläinsuojelulait ja -valvonta eivät siis koske koe-eläimiä. Sama epäloogisuus ihmisen eläimiä koskevassa luokitteluissa on tosin nähtävissä muuallakin, sillä esimerkiksi eläintarhassa ketulle on järjestettävä vähintään 600 neliön tila, turkistarhassa riittää reilusti alle neliön kokoinen häkki. Luonnossa ketulla on usean neliökilometrin kokoinen elinpiiri.

Saman eläinlajin eri yksilöiden kohtelu riippuu siis siitä, mihin ryhmään ihminen kulloinkin eläimen päättää luokitella. Kukin yksilö on silti samalla tavalla tietoinen ja tuntoinen, kykenevä tuntemaan tuskaa, kipua, iloa tai surua. Keskeinen kysymys eläinkokeissa on niiden eettisyyden arviointi. Ihminen on myös yksi eläinlaji, joka eläinkokeilla aiheuttaa äärimmäistä kärsimystä muille lajeille. Millä oikeudella ihminen käyttää muita eläinlajeja omiin tarkoitusperiinsä pelkkänä tutkimuskohteena? Määrääkö vahvin ja älykkäin mikä on eettistä? Länsimainen yhteiskunta pitää tärkeänä huolehtia vähempiosaisista, niin lapsista, vanhuksista kuin vammaisista, heidän älykkyydestään huolimatta. Miksi ei eläimistä?

VINKKI: Vältä ostoksissasi tuotteita, joita on testattu eläimillä. Tunnistat eläinkokeettomia tuotteita Leaping Bunny-merkistä:

Tutustu myös Animalian ylläpitämään eläinkokeettoman kosmetiikan ja pesuaineiden listaan. Simpleorganiclife-sivusto listaa yrityksiä, jotka yhä käyttävät eläinkokeita tuotteidensa testauksessa. Listalta löytyvät muun muassa Pepsodent, TRESemmé, Aussie, Palmolive, Panadol, Schwarzkopf, L’Oreal, Lancome, Yves Saint Laurent, Twix, Mars sekä Head & Shoulders.

 

-taru

 

 

Eläimet uutisissa

Eläimet uutisissa

”Noin tuhannen neliön sikalassa oli suuri tulipalo – 250 sikaa kuoli. Palomestari ei uskalla tässä kohtaa arvioida palon syttymissyytä eikä palossa aiheutuneiden menetysten rahallista arvoa.”
” Palaneen sikalan osakas kertoo: Sikalapalo aiheutti miljoonavahingot – Tämmöistä elämä on joskus”
”Suomalaista sianlihaa viedään nyt massoittain Kiinaan”
”Lisääntyvä kanansyönti kasvattaa myös broileritiloja – 150 000 lintua ei ole enää harvinaisuus”

 

Uutisten eläimet ovat massaa, jota kuvataan numeraalisena määränä, kiloina ja euroina. Uutinen on ”hyvä” ja positiivinen, jos eläimiin kohdistuva toiminta kasvattaa vientituloja, tuo lisää kannattavuutta tai aikaansaa tuottoa sijoitukselle. Eläimiä kohdannut onnettomuus, vaikkapa sikalapalo, on ikävä uutinen siitä syystä, että se aiheuttaa suuria kustannuksia tuottajalle ja heikentää sianlihan toimitusvarmuutta.

Uutisessa unohtuu eläimen näkökulma. Unohtuu se, miten jokainen eläin on yksilö, jolla on oma luonteensa ja erityispiirteensä, ja yksi ainutkertainen elämä. Samoin se, miten eläimet kärsivät suurissa tuotantohalleissa. Uutisessa ei myöskään pohdita, miltä tuntuu pelko ja paniikki, miltä tukehtua savuun tai palaa kuoliaaksi, pääsemättä ulos häkistä tai aitauksesta.

Uutisessa ei kuvata myöskään sitä, mitä tuotannon lisäys tarkoittaa jokaisen eläimen ainoan elämän kannalta. Lisää emakoita, jotka makaavat häkeissä eivätkä saa hoitaa poikasiaan. Lisää lehmiä, joilta viedään vasikat heti synnytyksen jälkeen. Lisää nopeasta kasvusta kärsiviä lintuja, joiden katkenneita jalkoja tai siipiä ei eläinlääkäri hoida. Lisää verkkopohjaiseen häkkiin syntyviä ketunpoikasia, joiden jalat vääntyvät. Lisää silppuriin heitettyjä vastakuoriutuneita tipuja, jotka sattuvat syntymään kukonpoikina. Lisää lapsina tai hyvin nuorina tapettuja eläimiä, sikoja, emolehmiä, sonnivasikoita, vuohia, ankkoja, kukkoja, kettuja, minkkejä, munijakanoja, supikoiria, broilereita…

Eläinten älykkyys, tietoisuus ja tuntoisuus on jo pitkään tiedostettu, mutta uutisoinnissa se unohtuu jonnekin. Mihin ihminen on kadottanut empatiakykynsä? Missä viipyy toimittajakunta, joka murtaa perinteisen tavan uutisoida eläintuotannosta ja nostaa esiin myös eläimen näkökulman?

Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg kirjoittaa toiveistaan muille toimittajille joulukirjeessään 20.12.2019: ”Toivon lisää juttuja eläimistä – ei yksittäisistä eläintarhan tai akvaarion otuksista, jotka ovat saaneet pentuja tai tehneet jotain hassua, vaan eläinten ajattelusta ja toimista ja ihmisten suhteesta muihin lajeihin.”

Muutos on mitä ilmeisimmin tuloillaan. Keinolihan tuotekehitys etenee, kasviperäinen tuotanto lisääntyy, veganismi valtavirtaistuu. Moni vegaani rinnastaa eläinten syönnin yhtä vastenmieliseksi kuin ihmissyönnin. Mikäli ihminen lajina kehittyy, tulee eläinten syöminen todennäköisesti olemaan outoa ja harvinaista, ajatuksenakin epämiellyttävää, ja häpeällinen vaihe ihmisen historiassa. Sitä tulevat tulevaisuuden uutisetkin kummastelemaan.

-taru

Uuden vuoden lupauksia?

Uuden vuoden lupauksia?

Tiesitkö, että kana on viisi kertaa oppivaisempi kuin koira, että sika on siisti eläin ja rotta empaattinen? Että näillä kaikilla on mieli, tietoisuus ja tunteet ihan kuten meilläkin? Eläimet ovat kovin kaltaisiamme, mutta kohtelemme niitä todella huonosti. Hyvinvointimaa Suomessa eläimellä ei ole oikeutta elämään, lajitoverien seuraan, liikkumiseen, emon hoivaan, eikä edes aina juomaveteen.

Me emme aiemmin tienneet. Tieto muutti elämäntapamme, ja sitä myöten miltei kaiken, niin ajattelutavan, ostokäyttäytymisen ja ruokavalion, ja herätti halun tehdä parhaamme eläinten aseman ja kohtelun parantamiseksi mm. jakamalla tietoa ja innostamalla muitakin mukaan. Muutokset alkavat arjen teoista ja valinnoista, ja tämän blogin tavoite on antaa tietoa, kannustusta ja vinkkejä siihen. Oma kokemuksemme on, että eläinkysymyksiin havahtuminen ja sen aiheuttamat elämänmuutokset ovat paras asia mitä meille on tapahtunut. Kysymys ei ole luopumisesta vaan saamisesta. Vanha toteamus taitaa pitää paikkansa: Ei ole varmaankaan yhtäkään vegaania, joka ei olisi todennut, miksei tehnyt tätä valintaa aikaisemmin.

Meillä on kuluttajina valtava voima, kun muutoksia tekee yhä useampi. Tarjolle tulee esimerkiksi yhä useampia kasviperäisiä elintarvikkeita, eläinkokeettomia puhdistusaineita ja kosmetiikkaa, ja ei-eläinperäisistä materiaaleista valmistettuja vaatteita ja kenkiä. Turhien ja suurta kärsimystä aiheuttavien tuotteiden myynti laskee, esimerkkeinä vaikkapa turkikset tai lehmänmaito. Yksilöiden valinnoilla on merkitystä, mutta koko muutosta ei voida sälyttää kuluttajien vastuulle. Tarvitaan yhteiskunnallisia toimia, kuten poliittisia päätöksiä ja lainsäädännön muutoksia. Näihinkin voi yksilötasolla vaikuttaa mm. äänestämällä tai tukemalla lainsäädännöllisiä muutoksia ajavia tahoja. Hyvä esimerkki jälkimmäisestä on Suomen eläinoikeusjuristit ry (https://www.elaintenvuoro.fi/), joka työskentelee tehokkaamman ja paremman eläinten suojelun puolesta eläinten perusoikeuksien tunnustamisen kautta. Yhdistys on esitellyt perustuslakimuutosehdotuksensa kansanedustajille syksyllä 2019 ja jatkaa tieteellistä työtä eläinoikeuden saralla. Yhdistystä voi tukea lahjoittamalla tai liittymällä kannatusjäseneksi.

Olipa oma seuraava askel eläinoikeuksien parantamiseksi mikä hyvänsä, se kannattaa. Toiminta eläinten hyväksi tuottaa energiaa ja hyvää mieltä, ruokavaliomuutokset terveyttä ja hyvinvointia, ja ympäristö kiittää. Samalla tulee hillittyä ilmastonmuutosta, sillä eläintuotannon päästöt ylittävät nykyään jopa kaiken liikenteen yhteenlasketut päästöt. Mitä sinä teet toisin vuonna 2020? Voit myös jakaa parhaat ideasi eläinoikeuksien edistämiseksi lähettämällä meille sähköpostia elaimellista.com@gmail.com. Julkaisemme koosteen parhaista vinkeistä!

-taru

Uusi eläinlaki – vanhentunut jo syntyessään?

Uusi eläinlaki – vanhentunut jo syntyessään?

Uusi, hyväksymistä vailla oleva eläinlaki ei tämän hetkisen esityksen mukaan tule tarkoittamaan riittäviä ja eläinten hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä parannuksia. Lain tulisi suojella eläimiä eikä eläintuottajia. Teoksessa Uusi eläinlaki (Kivelä et al.) on listattu tärkeimmät tarvittavat muutokset, joista suurin osa näyttää uudessa lakiesityksessä olevan unohtumassa. Hyväksyttävänä olevalla eläinlakiehdotuksella pyritään pitämään kiinni väkisin häviämässä olevista elinkeinoista kuten turkistarhaus tai sianlihan tuotanto, vaikka nyt juuri Suomella olisi erinomainen mahdollisuus olla edelläkävijä ja kasvattaa kestävää kilpailukykyään. Mikäli nyt uskaltaisimme tehdä radikaalin muutoksen ja laatia aidosti eläimiä suojelevan eläinlain, erottuisimme vastuullisena ja modernina maana.

Suomi on saanut runsaasti negatiivista julkisuutta viime vuosina turkistuotannon epäkohtien takia, ja tärkein ensi askel parempaan olisi turkistuotannon kieltäminen lyhyellä siirtymäajalla. Voisimme myös profiloitua uusien ratkaisujen  tuottajina, kun eläintiloja ja turkistarhoja siirtyisi uusiin kasvinviljelyvaihtoehtoihin. Härkäpavun ja nyhtökauran kaltaisia innovaatioita on mahdollista lisätä ja vaikuttaa positiivisesti työllisyyteen ja viennin kasvuun. Samalla olisimme esimerkkejä ilmastonmuutoksen hillitsijöinä ja kestävän ruokatuotannon toteuttajina.

%

suomalaisista haluaa tutkimusten mukaan eläimiä kohdeltavan nykyistä paremmin.

Eläintietous on tutkimusten ansiosta lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Monet eläimet ovat älykkäämpiä kuin ennen tiesimme, ja eläimillä on samanlaisia tunteita (kipu, ilo, pelko) ja tietoisuus kuten ihmisilläkin. Ihmisiä ei saa arvottaa älykkyyden mukaan, mutta eläimille yhä niin teemme, vaikka moni eläimistä on älykkyydeltään edellä mm. pikkulapsia, vanhuksia, tai kehitysvammaisia. Ihmisen arvoa ei myöskään saa mitata rahassa ja hänestä saatavana hyötynä, miksi sitten eläimen, jolla on yhtä lailla yksi ainutkertainen elämä? Eläimen itseisarvo on saatava uuteen eläinlakiin, eikä eläin saa olla enää vain omistajalleen kuuluva esine. Aikoinaan orjakauppaa koitettiin ylläpitää samoilla perusteilla, millä nyt koitamme jatkaa huonoa eläinten kohtelua. Haluaako Suomi olla tulevaisuudessakin eläinsuojelun ja eläinoikeuksien peräkylä?

Eläinlakiin tulee kirjata myös sen toteutumisen valvonta ja lain rikkomuksista seuraava sanktiointi. Eläinsuojelurikkomuksista on seurattava nykyistä huomattavasti tuntuvammat rangaistukset. 

Yli 90 % suomalaisista haluaa tutkimusten mukaan eläimiä kohdeltavan nykyistä paremmin. Suurin osaa heistä ei osaa tai ehdi tai tiedä miten asiaa ajaa, esimerkiksi ottamalla yhteyttä kansanedustajiin. Silti heidän kantansa tulisi huomioida. Suomi tarvitsee nykyistä lakiehdotusta paremman eläinlain! 

Suomi, eläinten hyvinvoinnin peräkylä

Suomi, eläinten hyvinvoinnin peräkylä

Yllättävän sitkeässä elää harhaluulo, että eläinten asiat Suomessa olisivat hyvin. Esimerkiksi turkistarhauksen yhteydessä kuulee usein väitteen, että onhan se hyvä harjoittaa tätä elinkeinoa Suomessa, ulkomailla turkiseläimillä on asiat paljon huonommin. Väite ei pidä paikkaansa. Turkistarhaus on kielletty tai tehty käytännössä kannattamattomaksi lainsäädännön keinoin useissa Euroopan maissa. Viime viikkoina julkisuuteen tulleet kuvat jättimäisiksi ja sairaiksi syötetyistä ketuista suomalaisilta turkistarhoilta näyttävät todellisuuden siitä, miten räikeästi eläinsuojelulakia Suomessa rikotaan. Media on julkaissut näitä kuvia ympäri maailmaa ja Suomi on saanut osakseen runsaasti paheksuntaa jopa Kiinassa. Suomessa asiasta vaietaan, koska pitkään valmisteilla ollutta uutta eläinlakia pyritään saamaan läpi sellaisessa muodossa, että mitään mainittavaa parannusta eläinten oloihin ei saada.

Nykyisen eläinsuojelulain vuodelta 1996 tarkoituksena on ”suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.” Silti meillä on sallittua pitää turkiseläintä pienessä verkkohäkissä ilman liikkumista, virikkeitä ja juomavettä, kytkeä lehmä päästään parteen paikoilleen 10 kuukautta vuodesta, pitää sikaa liikkumisen estävässä häkissä puolet elämästään, ja koko elämänsä näkemättä päivänvaloa, kanaa niin että sillä on liikkumatilaa A4-paperiarkin verran, kastroida porsaat tai nupouttaa vasikoiden sarvien alut ilman kivunlievitystä. Räikeimmistäkään eläinsuojelurikoksista harvoin seuraa mainittavia rangaistuksia.

Tutkimuksen mukaan yli 90 % suomalaisista haluaa eläimiä kohdeltavan nykyistä paremmin. Eläimet ovat tietoisia ja tuntevia olentoja, joilla on itseisarvo, ts. niitä ei saa kohdella pelkkinä esineinä. Ihmisellä moraalisena olentona on velvollisuus huolehtia heikoista ja vähempiosaisista, huolimatta kenenkään älykkyysosamäärästä. Miksei siis eläimistä, joista esimerkiksi sika on älykkyydeltään viisivuotiaan lapsen tasolla?

Mitä asialle voi tehdä? Ottaa yhteyttä kansanedustajiin ja vaatia parempaa eläinlakia ja kovempia rangaistuksia eläinsuojelurikkomuksista. Kertoa asiasta omassa lähipiirissä ja sosiaalisessa mediassa. Tehdä tietoisia valintoja omissa kulutustottumuksissa ja välttää eläinperäisiä tuotteita. Ryhtyä vegaaniksi tai kasvissyöjäksi. Tukea eläinsuojelujärjestöjen toimintaa. Lyhyesti, olla se ääni jota eläimillä ei ole.

Mukailtu artikkelista, joka julkaistu Turun Sanomissa 21.9.2017 (FT, KTL Taru Konst: Suomi, eläinten hyvinvoinnin peräkylä) Linkki artikkeliin