Pandoista on miltei mahdoton olla pitämättä, olipa niiden tuomisesta Suomeen ja eläintarhaan mitä mieltä tahansa. Sudet taas herättävät ainakin median mukaan paljon pelkoa tai vihaa. Samanlainen ristiriitainen suhtautuminen meillä on sikaan ja koiraan. Koira saa hellyyttä, huomiota ja virikkeitä, sikaa taas voi pitää ahtaissa sisätiloissa ilman virikkeitä ja teurastaa nuorena ihmisen ruoaksi tai tuotteiden raaka-aineeksi.
Kyseessä on ilmiö nimeltä spesismi eli lajisorto. Se tarkoittaa elävän olennon oikeuksien ja arvon määrittelemistä sen perusteella, mihin lajiin se kuuluu. Spesismillä viitataan yleensä ihmisten eläimiin kohdistuvaan sortoon, mutta se on lähellä rasismin ja seksismin käsitteitä, joiden mukaan ihmisiä on arvotettu rodun tai sukupuolen mukaan.
Spesismi aikaansaa, että eläimiä käytetään välineellisesti ja niitä pidetään tavarana, jonka ihminen voi omistaa ja josta pitää saada hyötyä. Uhkana esitetty eläin kuten susi puolestaan nähdään järjettömästi toimivana olentona, jota pitää rangaista, vaikka sen toiminta ei todellisuudessa olisi uhka ihmiselle.
Oikeudet ovat yleismaailmallisia vaatimuksia, jotka voidaan kirjata lakeihin, kuten esimerkiksi oikeus elämään, oikeus lajitoveriin, oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, tai oikeus vanhuuteen. Spesismi kieltää nämä oikeudet eläimiltä tai asettaa eri eläinlajit ihmisen päättämään arvojärjestykseen. Muunlajisten olentojen epäoikeudenmukainen kohtelu tulee näkyväksi tunnustamalla, että elämme ihmiskeskeisessä maailmassa, jossa yhteiskuntamalli sallii eläinten eettisesti ja ekologisesti kestämättömän käytön tuotteina; ravintona, tuotantovälineinä, viihdykkeinä ja vaatteina.
Naisten oikeudet ovat parantuneet ja orjuus lakkautettu, ja on toivottavaa että yhteiskuntien kehitys johtaisi myös spesismin vähenemiseen. Hidasta se on, sillä lajiriippumattoman tasa-arvon käsitettä eivät edes valtakunnan asioista päättävät poliitikot näytä tuntevan tehdyn kyselyn mukaan. Jos lajisortoa ei edes tunnisteta, jatkuu eläinten esineellistäminen ja huono kohtelu.
Spesismi on maailman ylivoimaisesti suurin eettinen ongelma, joka ei eroa orjuudesta tai holokaustista – paitsi että kärsiviä ja tuntevia olentoja on miljoonien sijaan miljardeja.
Mukailtu Turun Sanomissa 4.2.2018 julkaistusta artikkelista Taru Konst: Miksi rakastamme pandaa mutta vihaamme sutta