Tammikuun viimeisenä päivänä loppuu metsästyskausi Espanjassa. Helmikuun 1. päivä on nimeltään Dia del Galgo eli galgon/ espanjanvinttikoiran päivä. Tuolloin valtaosa näistä metsästyskoirista muuttuu omistajilleen, galgueroille, hyödyttömiksi ja niistä hankkiudutaan eroon. Arviolta 50 000–100 000 galgoa hylätään tai tapetaan Espanjassa vuodessa mitä julmimmilla tavoilla – ne joko jätetään kaduille tai tapetaan, heittämällä rotkoon tai kaivoihin elävänä, hitaasti hirttämällä, elävältä polttamalla, kuoliaaksi hakkaamalla, vetämällä auton perässä, asettamalla metallisauva suuhun niin ettei koira voi syödä vaan kuolee nälkään …mitä enemmän koira kärsii, sitä parempi on metsästysonni seuraavalla metsästyskaudella, uskovat galguerot vanhan perinteen mukaan. Galgueroja toimii niin poliiseina, virkamiehinä kuin poliitikkoina Espanjassa.
Yksi tunnetuimmista tavoista tappaa galgo on nimeltään pianonsoittaja. Jos galgo on metsästänyt hyvin, se hirtetään korkealle. Huonosti metsästyksessä pärjännyt koira hirtetään alemmas niin, että sen takajalat juuri ja juuri koskettavat maata. Puusta roikkuvan koiran varpaat yltävät maan pinnalle juuri ja juuri. Ohut hirttolanka painuu hitaasti syvemmälle galgon hoikkaan kaulaan. Paniikissa oleva koira tekee etujaloillaan pianonsoittoa muistuttavia liikkeitä. Kun se ei enää jaksa, se kuristuu.
Aina koiria ei tapeta, vaan ne hylätään kauas kotoa tai jätetään hylättyjen koirien tappotarhan tai koirien turvakodin pihalle. Harvemmin turvakodin, sillä galguerojen ja eläinsuojelijoiden välit ovat Espanjassa perinteisesti huonot. Hylätyt galgot päätyvät usein nälkiintyneiksi, saavat erilaisia sairauksia tai joutuvat auton alle. Ongelman ytimenä on galgojen laajamittainen hallitsematon pennutus sekä se, että valtaosasta koiria halutaan eroon ensimmäisen metsästyskauden jälkeen, jos galgo ei ole osoittautunut menestyksekkääksi metsästäjäksi. Keskimäärin 20 kasvatetusta galgosta jätetään metsästyskauden jälkeen henkiin 5 koiraa. Galgon elinikä Espanjassa on noin 2–4 vuotta, vaikka luonnollinen elinikä olisi 12–14 vuotta.
Lähde: Galgos del Fenix
Osa koirista päätyy kunnallisille koiratarhoille eli perreroille, joista on hyvin vähän mahdollisuuksia päästä pois ja adoptoiduksi. Ainoa pysyvä tapa muuttaa koirien tilanne paremmaksi on asennemuutos. Espanjassa toimivat eläinsuojelujärjestöt tekevät jatkuvasti töitä tilanteen muuttamiseksi, mutta se on hidasta maassa, jossa vanhat perinteet ovat vahvoja ja lainsäädäntö ja etenkin sen valvonta heikkoa. Kansainvälisten vetoomuksien kautta vaikuttaminen on ollut tehotonta.
Galgoja voi kutsua näkymättömiksi, niin vähäpätöisinä niitä pidetään, pelkkinä hetken hyödyn tuovina esineinä omistajilleen. Espanjassa on sanonta, että hyväkään galgo ei ole edes luodin arvoinen. Metsästäjät sanovat, että galgojen kohtelu on heidän kulttuuriaan, eivätkä pidä tapaansa kohdella koiriaan vääränä. Ajattelu on samankaltaista kuin oma ajattelumme ns. tuotantoeläimistä. Jos eläin ei tuota hyötyä, siitä halutaan eroon, koska sen ylläpito ei ole kannattavaa.
Suomestakin käsin näitä koiria voi auttaa, vaikka koiran adoptio ei omaan elämäntilanteeseen sopisikaan. Keinoja ovat esimerkiksi raha- ja tavaralahjoitukset tarhoille, hyväntekeväisyyshuutokauppoihin osallistuminen, toimiminen kummina tai lentokummina adoptoiduille galgoille, ryhtyminen kotihoitajaksi kotia etsivälle galgolla, ja etenkin tiedon levittäminen. Mitä laajemmin galgojen kohtelusta tiedetään, sitä todennäköisemmin saadaan tilannetta muutettua niin paikallisen kuin kansainvälisen painostuksen ja asennemuutoksen kautta.
Voit tutustua galgoihin ja tapoihin auttaa niitä esimerkiksi täällä https://www.galgosdelfenix.com/ tai https://galgosdelsol.org/
Lähde: Galgos del Sol
-taru