Keskustelu lihansyönnin puolesta ja vastaan velloo kiivaana. Näkökulmina keskusteluissa ovat ruokavalion vaikutukset ilmastonmuutokseen tai ihmisten terveyteen. Harvoin pohditaan kuitenkaan itse syömisen kohdetta – eläimiä.
Ruokavalio tai kulutusvalinnat eivät ole henkilökohtaisia päätöksiä, jos ne edellyttävät toisen tietoisen olennon kipua, kärsimystä tai kuolemaa. Eläinperäisen ruoan välttäminen on tänä päivänä helppoa, ja on vaivatonta valita vaate, jossa ei ole käytetty turkista, nahkaa tai untuvaa. Punaisen lihan vaihtaminen broileriin tai kalaan ei ole ratkaisu. Broileri on jalostettu kana, joka elää ainoan elämänsä kärsien jalostuksen aiheuttaman nopean kasvun aikaansaamista kivuista ja vaivoista. Sen kipuja ei eläinlääkäri hoida, kuolleisuus on suuri ja elinolosuhteet lajille sopimattomat, sillä broilerilla on edelleen olemassa kanan tarpeet ja vaistot. Myös tutkimus kalojen tietoisuudesta ja tuntoisuudesta on edennyt harppauksin. Kaloilla on useampia aisteja mitä ihmisellä, ja biologi Helena Telkänrannan mukaan on mahdollista, että kalat kärsivät kivusta jopa enemmän kuin ihmiset.
Eläinten mielen tutkimus on edennyt valtavaa vauhtia viime vuosina. Empatiakyky, halu auttaa, vaatimus reilusta pelistä, ja vaikkapa laskutaito ovat asioita, joita on perinteisesti pidetty vain ihmislajin erityisominaisuuksina, mutta samoja ilmiöitä löytyy toislajisten olentojenkin joukossa. Eläinten kyvyt ja taipumukset ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, eivätkä ne ole muuttuneet, vaikka ihminen on pitkään käyttänyt eläimiä hyväkseen ja jalostanut niitä. On julmaa estää niiden lajityypillistä käytöstä, esimerkkeinä liikkumisen estävät porsitushäkit ja turkistarhojen verkkopohjahäkit sekä laumaeläinten kanssakäymistä rajoittavat parsinavetat.
Länsimaisessa ajattelussa yhteiskunnan moraalista tasoa kuvaa se, miten se huolehtii vähempiosaisistaan. Huolehtimisen kohteelta ei edellytetä korkeaa älykkyyttä, vaan heikommista, kuten lapsista, vanhuksista tai vammaisista tulee pitää huolta. Miksi ei myös eläimistä? Vanhentunut eläinsuojelulaki sallii eläinten kohtelun kiloina ja euroina. Eläimillä ei ole oikeutta liikkumiseen, lajitoverien seuraan, omiin jälkeläisiinsä tai edes omaan elämäänsä. Kuitenkin joka ainoa eläin haluaa elää, ja joka ainoalla niistä on vain yksi ainutkertainen elämä.
Tutkijaprofessori Yuval Harari kirjoittaa menestysteoksessaan Sapiens, että ihmiskunnan suurin rikos on se, miten eläimiä kohtelemme. Maailmassa on massiivisia tehoeläintiloja enemmän kuin koskaan ja kärsivien eläinten määrä on suunnaton. Yhteiskunnan kehittyessä muutos parempaan on mahdollinen. Teknologian kehitys tulee avuksi, jos eläinperäisestä ravinnosta luopuminen tuntuu mahdottomalta. Keinoliha ja soluviljelty liha tekevät tuloaan, joten meillä ei ole edessä lihan loppu vaan toivottavasti eläintuotannon loppu. Se ei tarkoita eläintuottajien ajamista perikatoon, vaan hallittua eläintuotannon vähentämistä, poliittista ohjausta ja tuottajien tukemista siirryttäessä eettiseen ruoantuotantoon. Eläintuotannon täydellinen alasajo ei valitettavasti liene realistinen visio, mutta elinkelpoisen maapallon säilyttäminen ja yhteiskunnan kehittyminen tarkoittavat välttämättä eläintuotannon merkittävää vähentämistä ja eläinten yksilöarvon huomioimista.
Taru, Niina ja Tarja
Mukaeltu Turun Sanomissa 8.11.2019 julkaistusta artikkelista. Linkki artikkeliin