Aloin hortoilla oikeastaan vahingossa. Olin perustanut melko suuren puutarhan ja joka vuosi harmittelin kukkapenkeissä ja muuallakin kasvavaa rikkaruohoviidakkoa. Tuntui, että joka paikasta puski nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa. Pari vuotta taistelin niitä vastaan kiihkeästi kitkemällä. Olin häviöllä. Päätin muuttaa taktiikkaa: syön ne kaikki.

Tämä näkökulmanmuutos muutti koko asenteeni villinä kasvavia, perinteisesti ei niin arvostettuja kasveja kohtaan. Aloin nähdä ne sitkeinä  ja kiinnostavina kasveina, jotka ovat itse saaneet valita kasvupaikkansa ja joita pihallani kasvaa ilman, että teen mitään. Siitä lähti hortoilu. Tutkin kasvikirjoja ja perinnetietoa rohtoyrteistä. Selailin villiyrttireseptejä. Ja testailin kaikenlaista.

En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vihannesten tai juuresten viljelystä. Suorat porkkana tai punajuuririvit eivät ole olleet sydäntäni lähellä. On hauskempaa kuljeksia ja etsiä mitä luonto ilmaiseksi, pelkän keräämisen vaivalla antaa. Hortoilu laajentaja sienestyksen ja marjanpoiminnan perinnettä. Villivihannekset ovat metsien sieni- ja marjasadon kaltaista lähiruokaa parhaimmillaan.

Hyvää perustietoa villiyrteistä ja niiden keräämisestä löytyy tästä artikkelista: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/05/10/villiyrtit-pihapiirin-vihreat-voimavihannekset

 

Ei ihmisen välttämättä tarvitse edes omalla pikku palstallaan hallita kaikkea

 

Viliiyrttien arvostus on laajentanut ajatustani muustakin puutarhanhoidosta. Kaikki ei ole vain ihmistä varten. Kohtuullisuus on puutarhan hyödyntämisessäkin hyvä periaate. Osan pihasta voi jättää kokonaan luonnontilaan ja antaa pörriäisten, kuoriaisten ja muiden pikku eläinten elellä vapaasti. Vähän villiintyneessä puutarhassa löytyy linnuillekin helpommin pesäpaikkoja. Eikä kaikkia perennapenkkeihin itsekseen kasvaneita kasveja pois tarvitse nyppiä pois. Sinnehän ne mahtuvat, kunhan eivät tuhahduta alkuperäisasukkaita. Monimuotoisuus ja luonnonmukaisuus lisääntyvät.

Kohtuullisuutta voi noudattaa myös marjojen ja hedelmien poiminnassa. Marjapensaista tarvitse välttämättä rohmuta marjoja kuin sen verran mitä tarvitsee, loput voi jättää rastaille ja muille linnuille. Samoin kirsikat voi syödä se joka ehtii. Ja omenasadosta voi ottaa vain osan ja loput jättää vaikka peuroille.

 

Jos jokainen ottaa vain sen mitä tarvitsee niin kaikille riittää

 

 

Nyt kukkivat horsmat

Alkukeväästä nuoria horsmanversoja voi käyttää parsan tapaan. Kukista olen valmistanut kauniin väristä juomaa. Horsmassa on aika mieto maku, mutta väri on niin upea, että teen sitä lähinnä sen takia.

 

Horsmajuoma

1 l horsmankukkia

2 l vettä

1 limen kuori ja mehu

2-3 dl sokeria

1 tl sitruunahappoa

Kerää tuoreita, mahdollisimman voimakkaanvärisiä horsmankukkia puhtaalta paikalta. Älä ota vihreitä osia, niissä on kitkerä maku. Puhaltele mahdolliset pikkuötökat jo keräysvaiheessa. Huuhtele kukat ja laita ne lämmönkestävään astiaan limen kuorien ja mehun kanssa. Kaada päälle lähes kiehuva vesi. Anna seistä kannen alla yön yli . Siivilöi mehu kattilaan ja kuumenna sekoitellen. Lisää samalla sokeri ja sitruunahappo. Pullota ja jäähdytä.

 

Pitkin kesää keitetyt erilaiset hillot ja siirapit sekä kuivatut yrtit ilahduttavat koko talven. On mahtavaa levittää vohveleiden päälle männynkäpy- tai kuusenkerkkäsiirappia joulunaikaan tai lusikoida ruusunterälehtihilloa jäätelönpäälle tammikuussa. Samoin vaikkapa kuivatut nokkosenlehdet  leipätaikinassa tai villiyrteistä valmistettu yrttisuola muistuttavat kesästä. Luonnon elinvoimaa, meille ilmaiseksi annettu.

 

Tarja

 

 

 

 

 

Share This