Entisenä pyhäkoululaisena ja nyt jo vuosikymmenet sitten kirkosta eronneena olen herännyt pohtimaan kuinka luterilaisuus ja sen opit ja arvot ovat edelleen vahvasti kulttuurisena pohjana ajattelussani. Ensimmäinen asia, josta huomasin olevani erimieltä ja joka itseasiassa johti kirkosta irtautumiseen, oli ihmisen ylivalta kaikkea muuta elollista kohtaan. Minulle on sietämätön ajatus, että kaikki maanpäällinen on ihmistä varten ja vapaasti ja mielivaltaisesti käytettävissä.

Hautajaisissa putkahti mieleen muisto lapsuudesta. Surin lemmikkimarsuni kuolemaa. Olin luterilaisessa pyhäkoulussa oppinut, että kuoleman jälkeen mennään taivaaseen ja varmistin äidiltä, että pääseväthän eläimetkin taivaaseen. Hetken epäröityään hän vastasi kyllä, eläimetkin pääsevät taivaaseen mutta eläinten taivaaseen, eivät ihmisten taivaaseen. Muistan vastauksen hiukan askarruttaneen mutta tyydyin siihen. Hyvä, että marsu pääsee taivaaseen.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin, kun eläinoikeusajatteluni on selkeytynyt tuosta 5-vuotiaan kysymyksestä,  huomaan ajattelevani edelleen asiaa. Niinhän meille suurimmassa osassa uskontoja opetetaan; ihmiset pääsevät taivaaseen. Kuolemanjälkeiset paratiisit on varattu ihmisille. Jokaiselle uskonnolle ja lahkolle on siellä taivaassa varattu ikioma karsinansa. Joillakin uskonnoilla on jopa tiedossa tarkka henkilömäärä, joka siihen omaan karsinaan pääsee.

Eläimillä ei taida olla uskontoja, ainakaan siinä muodossa miten me ihmiset uskonnot ymmärrämme. Ehkä eläimet eivät tarvitse uskontoja. Niillä ei ole syntejä, joita uskonnon avulla pitää sovittaa ja saada anteeksi. Syntejä on vain ihmisillä. Meidän itsekäs omaneduntavoittelumme ja vallanhimomme saa meidät helposti toimimaan arveluttavasti. Eläimet elävät elämänsä vilpittöminä, puhtaina ja synnittöminä. Niille riittää se mikä on tarpeeksi. Ne eivät tarvitse anteeksiantoa papeilta eivätkä saarnamiehiltä. Ihmisen monet anteeksiantoa ja sovitusta vaativat teot kohdistuvat näihin viattomiin luontokappaleisiin, joita orjuutamme ja hyväksikäytämme julmasti.

Jos kuolemanjälkeinen taivas on olemassa ja jos minulla olisi sinne joku pääsy, haluaisin mieluusti sinne eläinten puolelle. Uskon, että siellä kaikki ovat vapaita ja samassa taivaassa. En haluaisi ihmisten puolelle. Se on käsittääkseni jaettu tiukasti karsinoihin uskontokuntien ja lahkojen mukaan. Ehkä siellä taivaassa tasataan tämä maallinen, jossa suurin osa eläimistä elää ihmisten rakentamissa häkeissä ja karsinoissa. Taivaassa on toisin, ihmiset elävät siellä itserakentamissaan karsinoissa. Eläimet ovat viimein vapaita.

 

tarja

Share This